Käsiala oli liian löysää. Minun mielestäni. Äidin mielestä se olisi varmaan ollut ihanan pehmeää. Joka tapauksessa otin ja purin kaiken, vaihdoin puikot nelosista kolme puolikkaisiin ja tunnin päästä jaksoin taas ryhtyä uuden luomiseen. (Lanka on muuten Sublime extra fine merino wool dk - sairaan ihanaa!) Kohta oli jo jotain näkyvissä:
Ja siitähän se päivä sitten lähti käyntiin. Menitassa vierailu, Plantagenissa käynti, mieltä vaivaavien asioiden hoitaminen, aurinko, avonainen parvekkeen ovi, mukavien tulevaisuuden suunnitelmien punominen Poikaystävän kanssa (puhelimessa) ja yllätyksen hankkiminen (nimeltä mainitsemattomalle taholle!) eivät voi tarkoittaa kuin hyvää vapaapäivää.
Miten ihanaa onkaan, että kohta pienet vihreät jo pistävät mullasta esiin, valtaavat kanervien ruukut ja laatikot eikä parvekkeen ovea tarvitse sulkea kuin poislähtiessään. <3 Aurinko <3 Ongelma vain näissä aurinkoisissa päivissä on se, ettei millään raaskisi lähteä valoisasta kodista ulos! Tänään ratkaisin sen niin, että käväisin asioilla päivällä, mutta liikkumaan menen vasta illalla. Aurinkoannokseni otan partsilla, missä voi myös kutoa!
Nyt tämä näyttää muuten jo tältä:
inari
Ps. Aiemmassa päivityksessäni näkynyt ruskea tuliaispipo oli kuulemma juuri oikein kokoinen ja värinen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni Ketjusilmukoille!