maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Riemullista, ihanaa ja rauhallista joulujuhlaa kaikille lukijoillemme! 




Toivottavat Ketjusilmukat

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Vuoden paras aika!

Juuri tänään on se aika vuodesta, kun toivoisin ajan pysähtyvän edes vähäksi aikaa. Kolmas adventti. Suurin osa kiireestä ja stressistä on takanapäin. Suurin osa paketeista on valmiina ja jo toimitettu saajilleen. Kuitenkin vielä olisi paljon kivaa piiperrystä, jota voisi tehdä jos ehtisi... Haluaisin niin olla koko joulukuun lomalla, mutta tässä ammatissa sitä ei kehtaa edes anoa!


Tänä vuonna tuntuu kuin jonkinlainen ihmeellinen rauha olisi laskeutunut tänne maalle. Tai ehkä se on laskeutunut sisimpääni. Mietin, mitä vielä on pakko tehdä jouluksi ja tajusin ettei yhtään mitään - välttämättä.

Olen alkanut ymmärtää, että nyt on minun aikani siirtyä taka-alalle tai elämään omaa elämääni. Lapset ovat  naimisissa, joten on heidän vuoronsa tehdä oman perheen joulua. Perinteet ja mallin ovat jo saaneet ja nyt he ottavat tai jättävät sen, minkä itse haluavat.

Ennen joulua käväisen vielä etelä- ja itä-Suomessa. Teemme tyttären kanssa "perinteisen" Porvoon retken ja käymme moikkaamassa kaukaisinta tytärtäni. Ne omat jouluvalmistelut on siis oltava valmiina ennen sitä.

Uskaltaisinko näin julkisesti tunnustaa, miten olen ajatellut selvitä ruuan laitosta? Ymmärsin myös sen, että voin ostaa valmiina sen, mitä kahdestaan syömme!! Onko aikoihin eletty! Ennen moinen ajatus ei olisi edes pälkähtänyt päähäni, saatikka, että olisin voinut sen toteuttaa.

Kun tulen ensi viikonlopun reissusta kotiin, paistan lihapiirakkaa ja nisuäijät. Niistä en luovu! Varaan tarpeita, jos joku perhe tulee käymään, niin valmistamme sitten lisää ruokia.
Vielä tekisi mieleni muistutella joulukarkkeja mieleen, kun sisarentytär niitä reseptejä kyseli...


Tässä kuvassa näkyy se, mikä on minulle on yksi tärkeimmistä yksittäisistä joulutunnelman luojista. Karoliina kynttilä. Lähes siitä lähtien kun ensimmäiset Karoliinat syntyivät, ne on palaneet jouluisin pöydälläni ja kertoneet monta muistoa siitä ajasta, kun lapset vielä olivat pieniä. Tämän joulun Karoliinan hankin käsityömessuilta. Tuntuu hyvältä tavata Karoliinojen luoja, Riitta, ja itse Karoliina, nyt aikuisena.




Shhh! Vanhaan tupaan on taitanut hiipiä tonttu. Ainakin vaatteet on jääneet ulos. Slipoveri, sukat ja tonttulakki.


Näyttävät tutuilta tamineilta. Kudoin Novitan Woolista tuollaisen setin pojanpojalleni joulukuvauksiin. (Sliparin ja sukkien ohje Novitan lehdestä, tonttulakki on Dropsin ohjeella).



Kolmannen adventin rauha ja kauneimmat joululaulut!

Tervetuloa maalle joulunviettoon kaikki läheiset!

Torttuja on leivottu ja syöty niin, että alan kyllästyä.
Taidan sittenkin leipoa jouluksi niitä puolikuun muotoisia rahkavoitaikina torttuja, joissa on itse keitetty luumuhillo... nam


Tervetuloa Joulu!

Piki

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulusukka




Olen kutomassa joulusukkaa lahjaksi yhdelle pikkumiehelle. Siis sellaista, mihin voi pujottaa pieniä lahjoja jouluaamuna. Mistään en löytänyt sopivaa ohjetta, joten jouduin soveltamaan itse. Niin se varmaan näissä käsityöjutuissa menee: itsellä on jokin mielikuva asiasta, siihen yrittää löytää tuloksetta ohjetta - ja lopulta on pakko tehdä oman mielessä olevan ohjeen mukaan.

Teille muille, jotka haluatte tehdä joulusukkaa, annan oman ohjeeni viitteeksi. Tosin korostettakoon, että olen vasta kantapäässä, joten en tiedä, kuinka tämä käytössä toimii - ja millainen kärkiosastakaan lopulta tulee! 


Mutta varsi on seuraavanlainen:
* Lankana on punaista ja valkoista Novitan 7 Veljestä.
* Puikot nro 4.
* Yleisenä sukkaohjeena (koska en luota siihen, että osaisin tehdä kantapään ja kärkikavennuksen itse) on Novitan miesten perusvillasukkaohje.
* Silmukoita puikollaan 15 eli yhteensä 60.
* Varsi alkaa punaisella 2 oikein-2 nurin -neuloksella. Sitä tein 8 kerrosta.
* Sen jälkeen aina oikein neulosta 8 kerrosta.
* Tämän jälkeen alkaa varren raidoitus: 2 valkoista kerrosta, 4 punaista, 2 valkoista, 3 punaista, 2 valkoista, 2 punaista, 2 valkoista 1 punainen.
* Tämän jälkeen kirjoneuleosio: 1 kerros valkoista, 1 kerros kirjoneulette, jossa 2 valkoista silmukkaa ja 1 punainen silmukka vuorottelevat, 1 valkoinen kerros. 
* Kuvioksi tein joulupallokirjasta napatun kruunu -kuvion. 
* Kuvion jälkeen varsi jatkuu alun peilikuvana (eli ensin kirjoneuleosio päinvastoin ja raidoitus ohuista raidoista alkaen).
* Varsi päättyy niin kuin se alkoikin: 8 punaista aina oikein kerrosta ja 8 punaista 2 oikein-2 nurin -kerrosta.
* Siitä alkaa kantapään tekeminen - jota pidemmälle en ole päässytkään.



Tällaisissa jouluvalmistelutunnelmissa,
inari

tiistai 4. joulukuuta 2012

Henkinen mummo


Ihan loistavaa! Olen löytänyt vertaisryhmäni. Olen henkisesti mummo.

Luin yhdestä Me naiset -lehden artikkelista kolmekymppisistä, jotka elävät aikaistettua mummoutta. Löysin itseni! Ja blogimaailman perusteella moni muukin oli löytänyt. Olemme niiiin trendin harjalla! Todella lohduttavaa tällaiselle ihmiselle, joka on aina kuvitellut elävänsä väärällä aikakaudella. Ihanassa, tummansinisessä vakosamettiliivimekossani en ehkä ollut lukion trendikkäin misu. Mutta nyt olen vihdoin löytänyt vertaisryhmäni ja kaikki on niin kotoisasti kuin vain voi olla.



Nämä kolmekymppiset, henkisesti mummot (eli siis minä) keittelevät kahvia, kutovat, vaihtelevat verhoja, tekevät lyhyempää työviikkoa päästäkseen silittämään pellavaliinojaan ja repäisevät matkustamalla mökille saunomaan – keskellä viikkoa. Juhliminen on ihan out kolmekymppisten elämässä - elämän leppoistaminen ja kotinurkissa pyöriminen ovat kuuminta hottia. Tällaiset mummoutuneet kolmekymppiset eivät välttämättä halua perustaa perhettä tai luoda uraa. He haluavat olla kotona. Kudin kädessä. Villasukat jalassa. Tuoksukynttilät palamassa. Karjalanpaisti uunissa.

 


Että älkää sitten ihmetelkö, missä minä olen, jos ei näy. Kotonahan minä! Minä, villatakkini, kutimeni, sohvannurkkani, tunnelmavaloni ja virsilevyni. Me olemme kaikki paikalla.


Kuka muu tunnustautuu henkiseksi mummoksi? Ilmoittaudu äkkiä, niin perustetaan mummokerho!


inari, aikaistettua mummoutta ylpeästi elävä kolmekymppinen