sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viikon varrella valmista(kin)


Vihdoinkin valmista! Kyllä kestikin. Nimittäin nuo siskolle valmistuneet tamineet. En tiedä, miksi ne tuottivat niin paljon päänvaivaa, helpot jutut.

Kaulahuivi ja sormikkaat.
Mutta eivät mitkä tahansa, vaan...
Annas kun kerron.
Minä en ole eläissäni matkustellut juurikaan ulkomailla. Edellisestä lentomatkasta oli vierähtänyt 40 vuotta ja sitten viime syksynä me lähdettiin. Sisareni ja minä.
Hän oli houkutellut minua jo varmaan viisi vuotta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lähtöä. Viime syksynä matkastamme Unkariin, Budapestiin tuli totta. Me siskokset nousimme sinivalkoisille siiville kesken stressaavien syksyn kiireitten. En varmaan ollut parasta matkaseuraa, kun en tahtonut päästä eroon arjen huolista ja murheista vaan ne seurasivat mukana väsymyksenä ja muutosvastarintana.

http://kardemummantalo.blogspot.fi/2011/12/tuubihuivin-ohje.html

 Miten tämä kuvissa oleviin neuleisiin liittyy?
Pitkä juttu! Neuleystäväni kuulivat matkastani
(tietysti, kun hehkutin sitä koko ajan) ja tutkivat netistä Budapestin lankatarjontaa ja -kauppoja. Löytyi puoti ja ihania lankoja. Ystävät tekivät ostoslistan mukaani ja lupasin tuoda langat tullessani.

Heti saavuttuamme perille olin kuin kissa pistoksessa, koska minulla ei ollut lankoja mukanani enkä siis voinut kutoa. Sisko ehdotti, että seuraavana päivänä heti etsimme tuon puodin ja hankimme langat ja puikot ja mitä ihanaa kutomiseen liittyvää siellä suinkin on. Lähdimme aamulla varhain reippain mielin kohti määränpäätä, jonka olimme kartasta katsoneet.
Kyseistä puotia ei löytynyt mistään. Ei niin mistään! Yritimme kysellä läheisistä kaupoista, mutta myyjät puhuivat vain unkaria, jota me emme taas osanneet. Kunnes näin katukahvilassa nuoren miehen näpyttelemässä kännykkäänsä, sellaista litteää, jossa taatusti oli nettiyhteys. Niinkuin olikin! Ja hän ymmärsi myös englantia, joten saimme pulmamme selitettyä. Ystävällinen nuorimies vei tädit puotiin. Se oli juuri tuon katukahvilan kohdalla, mutta toisessa kerroksessa, eikä mitään mainosta ulkona.
Löysimme siis puodin ja näimme langat, jotka olimme netistä katsoneet. Puoti oli vaatimaton. Pieni. Vähän lankoja. Netistä sai eri käsityksen.
Lanka oli Mosò Masa, paksu merinovillalanka, jota haimme. Ostettiin tuliaiset ja pyysin siskoa valitsemaan myös itselleen mieluiset värit toivomiinsa neuleisin.


 Tässä nyt valmiit neuleet. Huivi, (Kiitos Kardemumman talolle ohjeesta! Linkki huivin kuvan alla) jonka voi nostaa  vaikka korvien suojaksi ja sormikkaat.
Kiitos myös siskolle matkasta! Ensi kerralla lupaan olla parempaa seuraa ja ottaa rennommin vaikka lentäminen jännittääkin vielä.
vaaleanpunaiset pitsisukat valmistuivat myös viikolla. Ohje on Novitan lehdestä talvi, 2010 ja lankana Seiskaveikka.
Itse tykkään pitää Seiskaveikasta kudottuja sukkia. Ovat mielestäni tarpeeksi paksut eikä karheus haittaa minua ollenkaan.
Myös tiskirättejä valmistuu kaiken aikaa. Se on kuulkaas niin, kun täältä maalta lähtee johonkin kauppapaikkaan, niin aina saa varata aikaa matkoihin. Näillä yhteisillä kauppareissuilla Mies ajaa, jotta minä saan kutoa. Tiskirätti on hyvä matkakudin.
Valmistuipa vielä muutakin, mutta niistä myöhemmin....
Iloitaan taas läheisistä, ystävistä, työstä, talvesta, arjesta, sisustuksesta ja kutimista!
Kaupunkiin terveisiä! Piki

4 kommenttia:

  1. Meiltäkin on pitkä matka kauppaan, mutta minä menen mieluummin ostoksille ilman miestä, vaikka jää sitten hyvä käsityöaika käyttämättä.. ;o))

    VastaaPoista
  2. Heissan,sain sinulta joskus tiskirätin lahjaksi ja olen yrittänyt siitä pölliä mallia kun olen siihen niin tykästynyt pessyt ja käyttänyt. En vain saa mallista kiinni, milloin annat oppitunnin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti, kun tauti hellittää, sovitaan tapaaminen kera puikkojen ja hääkuvien!

      Poista
  3. Ihania neuleita. Käväisepä blogissani siellä on sinulle tunnustus:)

    VastaaPoista

Terveiseni Ketjusilmukoille!