Teehetkiin

 Porvoossa on ihana teepuoti, jossa käyn aina sielläpäin liikkuessani, viimeksi joulun maissa. Mukaan tuli monta pussia ihanaa teetä, eri laatuja. On ollut mukava viettää rauhallisia, tunnelmallisia teehetkiä.
Teekannuja omistan monenlaisia, mutta kaikissa tee jäähtyy tosi nopeasti. Haluan myös ehdottomasti valmistaa teeni hauduttamalla. Eri teelaaduthan tarvitsevat eri lämpötiloja. Vihreää ei saa laittaa liian kuumaan veteen jne.

Selailin kirjaa nimeltä "Debbie Bliss, Ihanat neulelahjat" ja siellä se oli - täydellinen teepannun myssy! Aluksi ohjeen lukemisessa oli tosin paljon vaikeuksia, mutta onneksi minulla on ihania ja taitavia neuleystäviä, jotka yhteisessä neuleistunnossamme pikaisesti selvittivät ongelmani ja niin lähtivät palmikot kieppumaan.

 Seuraavan tein jo mallia muutellen. Siitä tuli mielestäni vielä kivempi. Tuohon malliin tulisi langan olla aika paksua, niin näyttää hauskemmalta. Tämä toinen on tehty Novitan Purosta.









Voi olla, että tuo toinen vielä päätyy eri osoitteeseen. Nähtäväksi jää!

Viime viikolla oli ihana kampaamoreissu ystävättären kanssa. Matkustamme sinne aina yhdessä kutimet mukana. Kun toista hoidellaan, toinen voi kutoa ja molemmat pälättää.
Tuolla samaisella paikkakunnalla oli erään sisustusliikkeen loppuunmyynti, ( sääli yrittäjää) jossa tietenkin oli pakko käydä.

Tuo Greengaten teekannu katseli minua hyllyltä ja kuiski, että puutun keittiöstäsi. Katso nyt, kuinka hyvin sovin väreistänikin sinun viimeisiin astiahankintoihisi! Olisitko sinä voinut vastustaa kiusausta? Ai, olisit? Minunkin olisi pitänyt voida, kun eletään vielä paastonaikaakin... Ostin sen kannun, enkä ole katunut.
Siitä lähtien se on seissyt pöydällä ilostuttamassa minua. Teetä en tietenkään ole raaskinut siihen laittaa!

 

 Lauantaina kävimme kaupungissa. Raumalla. Lankaa tarvitsin. Ja puikot. Oikeasti!  Pitäähän minun varustella itseäni siihen joskus koittavaan eläkeikään. Tuleva eläkkeeni on niin pieni, ettei sillä enää mitään ostella.

Tavallisesti poikkeamme  ainakin kahvilla Kontiolla, mutta nyt oli koira mukana ja halusimme ulkoiluttaa sitä meren rannalla. Kahvit päätimme juoda rauhassa kotona.
Siitä tuli sininen hetki! Tuntui luksukselta syödä täällä maaseudun rauhassa kaupunkilaisen näköistä muffinssia, joka maistuikin oikein hyvältä. Sen todistaa se, että Mieskin söi omansa kokonaan!

Miehestä puheenollen. Tuossa kuvassa hän käyttää joululahjaansa ja laittaa lintulaudan ikkunan eteen.
Sanoin, että niin kuuluu olla, jos talossa kerran on eläkeläinen. Kaikki vanhemmat ihmiset seuraavat lintujen touhuja ruokaillessaan.
Niin meilläkin nyt!
Minustakin se on mukavaa vaikka en suinkaan ole vielä eläkkeellä. Minä, nuori vielä! hih, hih

Lintulaudalla käy aika hyörinä valoisaan aikaan. Minäkin tunnista jo kolme eri lajia tinttejä: talitintti, sinitiainen ja töyhtötiainen. Punatulkkuja näkyy ja Närhikin piipahti.

Elämä on aika mukavaa täällä maaseudun rauhassa!

Mukavia päiviä sinullekin lukijani!

Piki