Aina kevät sykähdyttää. Nytkin, vaikka mennyt talvi ei paha ollutkaan. Tämä kevät on erilainen kuin ennen. Näen monia asioita kuin uusin silmin. Ehdin olla päivälläkin pihalla ja tarkkailla, mitä siellä tapahtuu. Aikakin on uusi. Lintujen ja kasvien aika.
Tai ruoka-aika. Tai kahvi-aika. Myös nukkuma-aika on tärkeä. Hassua, miten nopeasti tähän tottuu!
Pihalla ei vielä mikään kuki. Eipä silti, ei täällä paljon kukoista kesälläkään. Tämän talon emäntä kun ei ole mikään viherpeukalo. Haaveilen aina kauniista pihasta ja siitä, että joka paikka olisi hoidettu ja otettu käyttöön, mutta.... Ne viherpeukalot asuvat kaukana, kaupungissa! Olen tästä varmaan ennenkin kirjoittanut, miten kummallista tämä elämä on, kun sillä, joka pitää maan muokkaamisesta ja pihalla puuhailusta on vain pieni parveke ja minulla, joka en osaa enkä jaksa enkä edes kovasti pidä, on puolen hehtaarin piha!
Sipulikukat nostavat heikosti päitään, mutta tulossa ovat!
Sireeni on paisuttanut myös silmunsa suuriksi jo. Saa nähdä, kukkivatko aikaisemmin kuin tavallisina keväinä.
Se, jokin, jonka piti peittää maa, on myös hengissä, mutta kitukasvuiselta näyttää.
Lämpömittari näyttää + 10 astetta, mutta suihkuallas on edelleen sitkeässä jäässä.
Pihaa kierrellessä löytyy sitä samaa, mitä kaupungin puistoista ja mistä lehdet kirjoittelevat, ainakin yleisönosastoilla! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!
Toinen syyllinenkin tähän asettui kameran eteen.
Myös myyrät ovat asettuneet tänne! Tänä keväänä niiden kasoja on ennätysmäärä. Mistähän sekin johtuu?
Maalla puuhailee myös onnellisia ihmisiä. Molemmilla omat intressinsä. Mies kertoo minulle ampereista ja volteista ja akun latauksista ja aurinkopaneelista, joka tulee veneeseen ja tuottaa hurjasti sähköä!
Minä kerron ihanasta kankaasta, jonka löysin, orkideeoista, jotka kukkivat, virkkauksestani, luomulangasta, kumparesukista, jotka aion tehdä.
Puhumme siis samaa kieltä. Molemmat omista intresseistämme ja olemme onnellisia.
Kunnes on päiväkahvin aika! Silloin me kohtaamme saman pöydän ääressä ja puhumme samasta asiasta. Kyllä maistuu hyvälle, kun on päivä puuhailtu kaikkea kivaa!
Ei hassumpaa tämä oloneuvoksettaren osa.
Puheli Piki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni Ketjusilmukoille!