Neulottuja kaulahuiveja

Puikoillani on (muun muassa...) kaksi kaulahuivia. Toinen minulle ja toinen Miehelleni. Rakastan kaulahuivien tekemistä! Niissä ei tarvitse stressata lainkaan, sopiiko tämä, osaanko minä, onko kavennukset ja levennykset ja silmukkamäärät oikein. Sen kuin vain huristaa menemään ja aina tulee sekä kivaa että sopivaa.

Tämä minun huivini on se ensimmäinen pitsineuleeni, josta jo kerroinkin. Siinähän tietysti tarvitsee hiukan välittää kavennuksista ja muista, mutta oikeastaanhan se vain tekee kutomisesta kiinnostavampaa.

Katsokaa tuota ihanaa lankaa ja sen väriä! Sain kolme vyyhtiä (ovatko nämä tällaiset pienet jututkin vyyhtejä, jos ne eivät ole keriä?) Äidiltä. Lanka on Manosin Silk Blend Fino eli käsinvärjättyä silkkilankaa. Sitä on tosi kiva kutoa ja jälkikin näyttää hyvältä. Ilmankos ne saavat kaikkiin kirjoihin niin kauniita neuleita aikaiseksi, kun aina on käytössä vain langoista parhaimmat. Harmi vain, ettei sitä itse raaski ostaa kaikkiin töihin ihan mitä lankaa tahansa.

Mutta tämä on ihana! Pidän huivista hurjasti jo nyt!

Toinen huivi tulee siis Miehelleni. Kudoin hänelle viime keväänä tällaisen samanlaisen, mutta eri väreissä. Ja se on kuulemma niin hyvä, että pitää saada samanlainen toisenkin takin kanssa. Siis niin, että se sointuu takin väreihin. Rakas, saat kuinka monta huivia tahansa, jos ne todellakin sointuvat takkien väreihin!

Miehen huivilankojen kriteerinä on niiden kestävyys ja edullisuus (tällä kerralla Hjerte Garnin Lima). Koska mistä sitä tietää, vaikka olisi kuinka hyvä ja sointuva huivi, jos se silti sattuu joskus jäämään johonkin väärään naulakkoon.