Uusi lehti elämän kirjassa

Se on kuulkaas nyt sitten niin, että tämän Fammun leipätyö on tehty. Totta se on. Monta kertaa olen tätä tilannetta pohtinut ja kuvitellut, mutta nyt siitä tulee tosi. Viimeinen työpäivä on ohi. Vietän ansaittuja lomapäiviä, mutta en palaakaan lomalta töihin vaan eläkkeelle!

Aika huima ajatus. Sitä on vielä vaikea ymmärtää, vaikka sainkin kuulla paljon kauniita sanoja ja sävelmiä, ottaa vastaan kukkia, lahjoja ja halauksia. Sain paljon, paljon onnentoivotuksia ja kiitoksia.

Sain myös itse puhua ja liikuttua. Ei se kuulkaas niin helppoa ole. Ennen sitä kuvitteli, että eläkkeelle pääsy on helpotus. Minun kohdallani se ei ollut mikään pääsy eikä joutuminen vaan omasta vapaasta tahdosta tehty päätös. Aika tuli täyteen mutta päätös ei ollut helppo. Eikä se tunne vapaudesta myöskään ole helppo.

Elämässä kääntyy ihan uusi lehti. Se on kuin uusi kirja, josta ei voi tietää mitään etukäteen. Aikaisemmat suuret muutokset elämässä ovat olleet sellaisia, joissa on jotain odotettavaa, jotain uutta, jotain konkreettista. Mutta nyt, mitä odotan? Että pysyn / pysymme terveinä, hengissä, järjissämme?

Oikeasti onhan nyt myös paljon kivaa tulossa, mutta jotain on auttamattomasti takana. Olen tykännyt työstäni ihmisten parissa ja se arvatenkin vähenee, varsinkin täällä syrjässä asuessamme. 
Työkaverit eivät tietenkään katoa mihinkään, mutta ne yhteiset puheenaiheet ja kokemukset vähenevät. Mistä minä heille puhun? Siitä, miten kettu oli taas käynyt takapihalla ja syönyt leivänkannikat. miten nyt olen järjestänyt lankani, värin mukaan tällä kertaa. Mitä lapsenlapset ovat oppineet tai tehneet tai osaavat. Hei, niistähän puhuin jo työssä ollessanikin! Onhan noita aiheita.

Halusin vain sanoa, ettei se eläkkeelle jääminen ole pelkästään helpotuksen tunne, vaikka kyllä kai ajanmittaan sekin tunne tulee. Nyt on yhtä aikaa haikeaa ja ihanaa.

Kuvissa näkyvä neulottu nukke on yksi lahjoistani. Se on oikeastaan enkeli, jolla on siivet selässä. Nukke on neulottu Arnen ja Carloksen "Neulo kesä kotiisi" kirjan ohjeen mukaan. Siinä tuo nukke on Hippi! Eikö olekin ihana!

Entäs nämä kaikki kauniit kukat, jotka olen saanut! Kiitos tätäkin kautta kaikille ihanille ihmisille!

Opettelen olemaan kiireestä vapaa. Antamaan aikaani sille, joka sitä eniten tarvitsee. Olemaan läsnä silloin, kun minun toivotaan olevan paikalla. Opettelen olemaan surematta huomisesta, iloitsemaan käsillä olevasta ajasta. Opettelen olemaan joka päivä kiitollinen kaikista läheisistäni.
Lähden joka päivä ulos ja syön säännöllisesti. Hoidan huolella tätä vanhenevaa naista!

Piki