Ihanuusia ihanuuksia ja kivoja kohtia kotoa

Eilen oli kiva päivä!

Sain vieraakseni vanhoja ja ihan uusia nuorempia (paljon nuorempia kuin itse olen) ystäviä. Kaikkien työpäivä oli juuri päättynyt ja kaikilla oli nälkä , joten päätimme valmistaa ruokaa yhdessä. Oikeasti tämä ruuanvalmistus oli päätetty jo edellisenä päivänä, että osasin hankkia tarvittavat aineet ja miettiä menun. Yhtäkaikki. Reseptit pöydälle ja tarvikkeita etsimään. Ruuanvalmistuksessa kului tovi jos toinenkin mutta oli se sen arvoista! Ja ennenkaikkea se yhdessä tekeminen ja seurustelu. Kiitos vierailleni, jos satutte tänne kurkkaamaan!

Ihan uusi ihanuus. Rasia, jossa sisällä oli vielä yllätys!



Kauniin väristä ja hienoa laatua oleva huivilanka ja muumiteetä. Vau! Jospa saisinkin tuosta aikaan jonkun ihanuuden ihan itselleni. Jonkun seitinohuen huivin. Sellaisen, jonka voi vetää vaikka sormuksen läpi...

Täytyyhän Fammulassa pelargooni olla, vaikka vain tyynyssä! Sohva on saanut uuden kesäisen lookin. Merihenkisen. Kait se meri joskus aukeaa ja paatti loiskautetaan veteen. Mies muuttaa sinne ja minä fiilistelen merihenkisyyttä kotona. Toinen meistä on nähkääs eläkkeellä ja toinen vielä työelämässä.

Ei surua. Sallin ilomielin Miehelle tuon mereilyn, onhan se hänelle toiveiden täyttymys ja minä taas saan puuhata omiani kenenkään häiritsemättä.

Tämä on minun nurkkani kotona. Tässä nurkassa enimmät käsityöni valmistuvat. Tykkään istua tuossa sohvannurkassa, kun siinä ympärillä on pientä kivaa ja tarpeellista -osasto. Lasiovien takana nykyiset tärkeät kirjat, käsitöihin ja sisustukseen liittyvät. Ammattikirjallisuus on siirtynyt varastoon tai tyttären kirjahyllyyn. Minusta tuntuu, että osaan ne jo!

Tässä kodissa en pidä huonekasveista. Orkidea on ainut, josta tykkään. Koti on liian pieni huonekasveille. Niistä tulisi vain tunkkainen vanhan ihmisen kodin tuntu ja tämähän on sentään Fammula. Sanokoon lapset mitä sanovat. Ensimmäinen ja tällä hetkellä ainut lapsenlapseni on pojanpoika, joten Fammula tämä on vaikka puhunkin suomea.

Sohvalta näkyy tuo hymytyttö, joka tuo mieleeni paljon hymyilyttäviä asioita. Siksi se siinä kököttää.
Toiseen suuntaan katsoessani näen "Ave Maria" patsaan, joka on kuulunut äidilleni. Äitini sai sen silloin, kun matkusti ensimmäisen kerran tältä paikkakunnalta Raumalle. Nyt se on minulla ja muistuttaa monista asioista, kuten rukouksen merkityksestä. Sitä katsoessani muistan ja siunaan läheisiäni.

Kaapin päällä  on Miehen lapsuuden laiva. Muistan sen jo hänen huoneestaan silloisilta teiniajoilta. Minusta se oli ja on hieno! Siihenkin liittyy kiva tarina...

Tarinat tuonnemmaksi, sillä arki kutsuu. Olen varannut kirpputoriloossin ja sinne olisi saatava myytävää. Myyn niin kauan, että varasto tyhjenee. En tarvitse enää niin paljoa tavaraa ympärilleni, rakkaimmat vain!

Ensin on kuitenkin vähän kudottava. Jokin pieni, uusi kutomus vain. Eihän ihminen muuten hengissä pysy, vai kuinka?

Auringonpaistetta odotellen!

Piki