Viimeaikaisia kutomuksia

Pitkästä aikaa täällä olen minäkin. Jotenkin vain tuntuu, että täällä kaupungissa työt haittaavat harrastuksia ihan kohtuuttomalla tavalla.  

Jotain olen kuitenkin aina välillä ehtinyt vähän kutoa. Jostain minä vain olen perinyt sellaisen mielenlaadun, että on mukavampi aloittaa vaikka joka päivä uusi juttu kuin perehtyä siihen, mitä siinä viime viikolla aloitetussa pitikään tehdä! Joten tässä näitä viime aikojen aloitettuja on. (Mitäköhän tämä aiheuttaa tämän vuoden neulomistavoitteilleni...)

Olen ryhtynyt tällaisen tyynynpäällisen tekoon. Siinä kudotaan sileää oikeaa eripaksuisin raidoin. Minulla on ihan ohjekin siihen, minkä paksuisia ja minkä värisiä raidoista tehdään. Jotenkin tosi rentotuttavaa, kun ei tarvitse ajatella yhtään mitään. Lopulta tuo pötkö sitten taitellaan ja ommellaan tyynynpäälliseksi, joka pysyy napeilla kiinni. Olen siinä vähän yli puolenvälin menossa. Ainakin niin muistelisin todenneeni silloin, kun tätä kudoin... (Lankoina Vikingin Vilmaa, Dropsin Karismaa ja jotain ennestään tuntematonta Jadea.)

Tästä kudoin Miehelle pipoa katsomalla mallia hänen vanhasta pipostaan. Kaikki kaatui tuohon kavennukseen, jota ryhdyin omin päin tekemään, joka ei sitten toiminutkaan ja jonka takia työ jäi tähän pisteeseen. Ehdottomasti ei olisi iso homma purkaa pätkä ja tehdä uusi kavennus, mutta... (Lankana Dropsin Karisma.)

Tästä tulee ylipolvensukka minulle itselleni. Ja ihan vain tällainen yksivärinen. Johan tässäkin on vaikka kuinka kirjavuutta, kun tuo lanka on tuollainen! Lanka on Regian Design Linea itseltään Kaffe Fassetilta, ja se siis on aavistuksen liukuvärjättyä. Tätä olen jo kerran joutunut purkamaan pitkän pätkän, koska käsialasta tuli liian löysää. Saa nähdä, jaksanko koskaan ottaa sitä pätkää uudestaan kiinni...

Tästä tulee oikeanpuoleisen kuvan mukainen kaulahuivi Miehelle. Sen olisi pitänyt ehtiä uuden takin pariksi mukaan työmatkalle, joka alkoi tänä aamuna. Mutta tuossapa se on alkutekijöissään puikolla. Viikonloppu hupsahti töissä, ulkoillessa, sitä takkia etsiessä ja kotia hoitaessa. Eikä ollut mikään viisas idea aloittaa kaulahuivia suorilla puikoilla - mutta minkäs teit, kun inspis iski eikä muita ollut saatavilla. Jos saan aikaiseksi, siirrän sen pyöröpuikoille. Ja jos saan aikaiseksi, se lähtee joskus jollekin työmatkalle mukaan... (Lankana on Vikingin Vilma.)

Tämä kudin ei ehdottomasti ole mikään vihje mihinkään suuntaan! Olen vain ihaillut tätä Erika Knightin Pehmoisia neuleita pienokaiselle -kirjaa Äidillä jo monta vuotta ja yhtenä päivänä ostin sen itselleni. Niin kauniita kuvia ja ihania ohjeita! Toisaalta lankakoreissani on joitakin pehmeitä ja hienoja lankoja, joita en ole raaskinut ostaa kuin pienen määrän. Nämä kaksi yhdistettynä päätin ryhtyä kokeilemaan tällaista pientä villatakkia ihan vain kutoakseni. (Tämä pehmeä lanka on TeeTeen Helmi.) Varmuuden vuoksi siirsin tämän käsityön silti näkyviltä Anopin tullessa kylään. Mistä sitä tietää, mitä itse kullakin alkaa mielessä elää, kun vauvabuumikin on selvästi valloillaan ympäristössä.

Mutta minä itse mietin vain syksyllä tulevaa uutta koiranpentua!

Ja onhan tämä sliparikin edennyt jo kainaloista selkäkappaleen puolelle. Jospa se syksyn ruskaan ehtisi...

Paljon kiireettömiä kutomishetkiä meille kaikille! Tämä takatalvihan on mitä ihanin tekosyy pysytellä sohvalla lankojen keskellä. Ja aloittaa uusi käsityö...