Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa....

Ja minä sainkin olla siellä mukana! En nyt ihan pallomeressä asti, mutta muksumessuilla!
Siis Lastenmessuilla, Helsingin messukeskuksessa!

Aluksi estelin mukaan lähtöäni. Arvelin, ettei siellä ole ketään muita Fammuja tai Mummuja, mutta erehdyin pahan kerran. Heitä  ja meitä oli siellä runsaasti. Jotkut vielä täysin vastuussa lapsenlapsistaan! Minä senkuin nautin ja ylpeilin täysin siemauksin fammuilusta!
Paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää. Kauniita vaatteita ja tavaroita lapsille ja isommillekin.

Arvatkaapas, mitä suunnittelin noiden Jemmojen sisään? Oikein arvattu! 

Lasten vaatteissa oli paljon kirkkaita värejä ja kirjavia kuoseja. Tämän fammun silmiin kuitenkin näyttivät kauniilta nämä hillittykuosiset ja väriset vaatteet.  

                                                                

 Messuilla oli ajateltu myös äitejä ja isoäitejä.
Sieltä löytyi myös kädentaitojen osasto, johon tietenkin suunnistin sillä aikaa, kun pojat menivät pienoismallien maailmaan katsomaan kisoja.
Löysin ihailemani naisen, Anu Harkin,  Koto livingistä. Olipa mukava jutella kasvoista kasvoihin, kun olen vuosia seurannut hänen blogejaan ja ostanut kirjojaan. Tulihan sieltä myös tuo lehti tilattua...

Lankoja oli tarjolla vähän, onneksi! Kädentaitojen osasto ei ollut kovin suuri. Kasvivärjättyjä lankoja en voinut vastustaa!
Jonain päivänä opettelen vielä sen taidon!
Tulkoon nyt tässä luvattua.
katso nyt noita värejä. Olisitko voinut vastustaa?            

 





Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme takaisin keltaiseen taloon.

Keltaisessa talossa pihatyöt jatkuvat. ja niinhän se pitääkin olla!

Elämä on kiireisintä silloin, kun lapset ovat pieniä ja kotia rakennetaan. Joskus tuntuu, että voisi olla muukin järjestys, mutta näin se vaan maassamme menee. Silloinhan sitä kotia eniten tarvitaan, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat tilaa.
Säälittää vain välillä nuoret perheet, kun ovat niin kovilla! En ole vielä unohtanut omien lasteni lapsuusaikaa ja talonrakennus projektia!
Eletty kuitenkin on....

 Ihminen tekee kaunista käsillä ja koneilla, mutta yhtäkkiä maasta puskee jotain huikean kaunista. ilman, että mitään on tarvinnut tehdä. Siis ihmisen. Ei voi kun kiittää Luojaamme tästä kaikesta kauniista ympärillämme!

Kiitos keltaiseen taloon ja kaupunkikotiin myös viimeisestä ja terveisiä täältä keltaisesta mökistä!

Käsitöitä on myös tullut tehtyä, mutta niistä tuonnempana .