Minulla meni melkein koko viime vuosi muuttopuuhissa. Voin nimittäin sanoa, että mieheni luonteella ei ole kovin helppoa myydä ja ostaa asuntoa. Siinähän piilee riskin mahdollisuus. Siispä alkuvuoden hartaasti suunnittelimme myymistä ja viilasimme kämppää kuntoon sitä varten. Keväällä laitoimme sen myyntiin. Alkukesän siivosimme näyttöjä varten. Heinäkuussa asunto meni kaupaksi.
Muutto-operaatio oli todistus mieheni logistisesta osaamisesta: meillä oli joka ikinen laatikko numeroitu tietyn koodiston mukaan ja nämä koodit merkattiin listalle, jossa sitten kerrottiin tarkemmin laatikon sisältö. Koodit kertoivat myös sen, onko laatikko sisältöineen väliaikaisvarastossa, väliaikaiskodissa vai muussa paikassa. Hieno ja toimiva systeemi, joka sai läheiset pyörittelemään päitään!
Loppukesän siis muutimme väliaikaiskotiin ja varastoihin ja aloimme etsiä uutta asuntoa. Kerrottakoon siitä prosessista vain se, että saatoimme lähteä puolen yön maissa katselemaan (ulkoapäin) jotain asuntoa, jonka mies oli juuri löytänyt netistä. Oli ehkä vähän hermot pinnassa ja yöunet vähissä niin ihmisillä kuin koirillakin.
Syksyllä kuitenkin löysimme uuden
asunnon uudesta kaupungista. Voi sitä riemun päivää! Loppuvuosi menikin laatikoita purkaessa, remppaa suunnitellessa ja uusiin maisemiin totutellessa.
Täytyy sanoa, että kun tähän lisää pitkät työpäivät ja yhden toisen isohkon vapaa-ajan projektin, ei käsitöille jäänyt liikaa aikaa. Mutta nyt olen taas aktivoitunut ja löytänyt puikkoni. Tosin langat ovat uudessa kodissa niin ylhäällä kaapin päällä, että mies joutuu ne nostamaan alas joka kerran, kun tarvitsen. Meillä on ollut muutaman kerran keskustelua siitä, miten niitä voi tarvita esimerkiksi monta kertaa päivässä.
Ihanaa talven jatkoa - ja meille tänne etelään sen jatkuvaa odotusta!
-inari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni Ketjusilmukoille!