Ihan oikeasti meillä on jo kaksi huonetta valmiina, mutta -kuten huomaatte ja varmaan arvaattekin- on vaikea löytää aikaa istuskella kirjoittamassa. Ja nykyisin myös aika vaikea löytää siihen ihan konkreettista tilaakin. Joten päivitykseni laahaavat vähän jälkijunassa.
Tässä kuitenkin tunnelmia ensimmäisen huoneen maalausprojektista. Se olikin varsinainen projekti, sillä Mieheni ja Appiukkoni päättivät ostaa nopeuden ja laadun varmistamiseksi maaliruiskun. Telalla ja pensselillä olisi selvinnyt pari päivää nopeammin, mutta jälkiviisaus on aina jälkiviisautta. Ruisku meni jatkuvasti tukkoon, maali valui rumasti, kaikkialla oli valtavasti roiskeita, tasaista jälkeä ei saanut millään ja maalikerroksia piti laittaa lukuisia. Miehet kokeilivat erilaisia liuospaksuuksia, tökkivät vähän väliä ruiskun suutinta puhtaaksi, pesivät ja lukivat ohjeita. Mutta ei ollut ihan niin helppoa kuin mainoskuvissa annetaan ymmärtää.
Sinnikkäästi he silti ruiskulla maalasivat esimerkiksi katot ja patterit. Kyllähän sillä ruiskulla kivaa ja tasaista jälkeä tulee, jos se toimii. Ja varmasti toimiikin oikeanlaisissa olosuhteissa ja oikeissa käsissä. Kukaan ei sitä epäile hetkeäkään. Mutta seinien osalta me siirryimme kuitenkin suosiolla teloihin. Olen aivan tyytyväinen lopputulokseen. Perherauhan kannalta se lienee olennaista.
Iloa viikonloppuun!
Inari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni Ketjusilmukoille!