tiistai 16. kesäkuuta 2015

Parketin asennus


Meillä on kahdessa valmiissa huoneessa luonnollisesti siis jo parketitkin. Mikä stressi! 

Mieheni valitsi siis tällaisen parketin. Olen edelleen sitä mieltä, että toisenlainen olisi ollut parempi, mutta alan tottua tähän. Sitä paitsi olen alkanut ymmärtää, millainen stressi tällainen vaalea parketti on. Ja tämä antaa sentään ihan vähän anteeksi. Täysvalkoinen olisi varmasti ollut vielä vaikeampi elämänkumppani.


Voitte uskoa, että jos toinen puoli huushollista on betonilla ja siellä kaadetaan seiniä ja tehdään muita vähän vähemmän pölyisiä piikkaushommia, ei ole ihan helppo tehtävä yrittää varjella toisella puolella uutta parkettia likaantumiselta, naarmuuntumiselta, pölyyntymiseltä, kulumiselta tai miltään muiltakaan vaurioilta. No, onpahan minullakin jotain tekemistä tässä remontissa!


Parkettien asentaminen oli sinänsä aika vaivatonta. Nehän vain naputellaan toisiinsa kiinni. Vaikeinta siinä oli löytää sopivat laudat toistensa vieriin niin että lopputuloksena olisi sävyltään tasaisen kaunis lattia. Pääasiassa siinä onnistuttiin hyvin. Yhdestä kohdasta olen eriävän mielipiteeni sanonut. Mutta sille ei voi enää mitään, joten jääköön muistoksi siitä, että ihan ite teimme. 

Ihan heti parkettia ei tietysti pystynyt asentamaan vaan ensin oli tehtävä hieman valmisteluhommia. Aluksi vanhat laminaatit revittiin irti. Olimme vain aavistuksen yllättyneitä, kun niiden alta löytyikin vanha muovimatto. Näissä vanhoissa asunnoissa saa kyllä varautua kaikenlaisiin virityksiin, kun remppaan ryhtyy. Muovimaton liima oli kunnollista seitkytluvun ainetta eikä ihan niin vain irronnutkaan. Appiukko konttasi toisenkin tunnin hiomassa sitä irti. Minä tunsin sääliä, mutta Mieheni mielestä homma piti vain saada tehdyksi.

Ihan helppo juttu ei ollut lattian tasoituskaan. Sen kanssa tuuskattiin päiväkausia välillä melkein itkien. Kerron siitä myöhemmin yksityiskohtaisemmin, kunhan homma etenee ja tulee uusia tasoitettavia lattioita.


Parketin alle asennettiin muutaman millin paksuiset askeläänieristelevyt isännöitsijän vaatimuksesta. Jännää on, että kerrostalossa saa asua tekemättä remonttia vaikka viisikymmentä vuotta eikä mitään tarvitse asentaa mihinkään. Mutta heti jos haluat seinää maalata, tulee kuvaan mukaan isännöitsijä, tekninen isännöitsijä, rakennusmääräykset, rakennusvalvonta, hallituksen käsittelyt ja ties mitkä. Määräykset ovat ihan mahdottomia, kerron niistäkin erikseen myöhemmin. Eikä näiden papereiden eteenpäin saaminen ole mitään ihan ilmaista lystiä. 


No, askeläänieristyslevyt on kaiken byrokratian jälkeen todettu kuitenkin käytännössä hyväksi. Ne pehmentävät huoneen ääniä ja jollakin tavalla mielestäni lämmittävätkin lattiaa. Olemme niihin lopulta oikein tyytyväisiä. Sitä paitsi ne oli helppo asentaa.


Lopputulos on kaiken kaikkiaan aika kiva ja kaunis. Kyllä näitä lattioita kelpaa luututa!


Minähän en osallistunut tähän(kään) hommaan juuri muuten kuin tasaisuuden mittaajana ja mielipiteen antajana. Ja ruokkijana. Niissä olin kuitenkin aika hyvä!

Lattioiden varjeluterveisin,
Inari

1 kommentti:

  1. Tuo tasaisuuden mittauskin on tärkeä työvaihe. Olisi ollut mukava nähdä värillisiä kuvia. Meillä on myös remontti alkamassa, ja olen erilaisia erikoisparketteja käynyt läpi. Vielä on se täydellinen sävy löytämättä.

    VastaaPoista

Terveiseni Ketjusilmukoille!