Iloniko palasiko?

Pääsiäisiloa kaikelle kansalle!

...   ja lisää iloa ! Kuljettiin miniän kanssa Rauman katuja ja iloittiin joidenkin ihmisten  oivalluksesta tuottaa iloa meille kaikille ohi kulkijoille.

Pääsiäisiloa toivat myös tapaamiset ja yhteydenotot rakkaiden ihmisten kanssa. Sain taas olla kuin kanaemo lapsilleni. Höösätä ja leipoa, siivota ja sisustaa, hankkia ja laittaa ruokaa. Tuo viime mainittu alkaa kyllä jo olla aika vaikeaa lukuisten ruokarajoitusten ja diettien takia. Onneksi nuoriso osaa ja haluaa kokata itse. Saimme mekin Miehen kanssa hyvää ruokaa!

 Käytiin myös kirppiksillä ja tehtiin löytöjä. Minä sain kokonaisen talon, jossa valo tuikkii jokaisesta ikkunasta. Kaikki on kotona!

Toinen ihana löytöni oli upea puurasia. Ja mikä hauskempaa, minulla oli jo kotona ihan samanlainen paitsi vihreä.

Mitähän aarteita noihin tallettaisi? Jotain jännää, mitä olevat ja tulevat (toivottavasti heitä tulee lisääkin) lapsenlapset saisivat tutkia tullessaan Fammulaan/ Mummulaan.

Kaikenlaisia pieniä hankintojakin on tullut tehtyä. Kuten neliskanttiset puikot. On muuten kiva kutoa! Silmukat eivät luista pois puikoilta, mutta työ luistaa. Niin kivat ovat, että hankin heti toiset, isompaa numeroa myös. Täältä maalta kun harvoin mennään kaupunkiin, niin hankintoja on silloin viisasta tehdä.
Ostin ne muuten Mantin maailmasta, Raumalta. http://www.mantinmaailma.fi/

 ja jos ihmisellä on monta purkillista kivoja puikkoja, on toki oltava myös lankoja. Noh, tarkoitan uusia lankoja!
Olivat edullisia. Porista. Näistä tulee ainaskin neuletakki, puuvillahuivi ja kaikkea kivaa. Tulee, tulee.
Takakappale on jo valmis!

Neuletakki tulee ihan itselle. Huomatkaa väri! Oranssi tuo oikeasti on. Kampaajani kehotti minua käyttämään värejä. Ja kun hänen lisäkseen kuopus sanoi sitoessani räväkän oranssia huivia kaulaani, että sinähän heräät suorastaan henkiin tuo huivi kaulassa. Miksi en sitten olisi ostanut väriä? Oikeasti ajattelin tehdä mustan. Juoksutin jo kaupan tyttöä hakemaan sitä varastosta mutta muutinkin mieleni sillä aikaa, kun toinen myyjäkin ehdotti mieluummin värillistä.

 Iloa on tuottanut myös ainakin itselleni, kun sain vastattua haasteisiin, joissa lupasin tehdä jotain omin käsin. S sai pullonsuojuksen, ettei vaunussa kilkkaa pullo rikki!

 
P sai teepannun  myssyn ja mukin lämmittimet, joita voi toki käyttää myös ranteenlämmittiminä! Hih!! Voivat olla siis koko ajan käytössä. Ulkona käsissä ja sisällä mukeissa. Aika kätevää, sanoisin!

H-M sai neulepannan, johon korkkasin yhden Wollmeisen! Minusta se oli kaunis. En tiedä, oliko saajasta? Tämän tarkoitus on koristaa hiuksia myös sisällä, ei siis mikään ulkoilupanta.

Itselle tuotin iloa neuneulomalla toisesta Wollmeisen vyyhdistä sormikkaat. Sinapinkeltaiset!




                                                                                

 Tästä huivista (jota oli tosi vaikea kuvata), iloitsee toivottavasti kollegani, joka täytti vuosia! Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta!! Lankana tässä on ihana Onion Knit, Tussah silkin ja Merino villan sekoitus (34 % silkkiä ja 66% merinovillaa). Toivottavasti lämmittää myös mieltä rankkojen työpäivien jälkeen.

Tällä kertaa viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin ilonaihe oli, kun kaksi nuorta rakasta naista istui sohvallani ja kutoi! Toinen heistä ei ole kutonut puikollistakaan sitten kouluaikojen ja sai illanmittaan valmiiksi hienon matonkuteesta kudotun pannunalusen! Onneksi olkoon H! Siitä se innostus tarttuu... Ja pianhan tyttären kutoma hieno neulepaita miehelleen valmistuu myös. Se mies kun on vaan niin piiiitkä!

 Ilonaiheita myös sinne lukijoille!
toivoo piki

Kevättä(kö) !

Kevät näyttää tältä. Ainakin kamarin ikkunassa. Sisäpuolella.


Mutta miltä näyttää ulkona?


                                                                                                                

Ovatko nämä muka kevään kuvia? Kysyn vaan! Keväällä, muutama päivä sitten otettuja kuvia. ja lisäksi on kylmä. Eilen palelin koko päivän niin, etten meinannut saunassakaan sulaa. Siis kevät?

Kuka pystyy miettimään Pääsiäistä? Keksimään jotain kivoja käsitöitä? Minusta tuntuu, että ajatuksetkin jäätyvät tässä kevään tulossa.

 Yritin tehdä jotain aurinkoista, keltaista. Pikkumatosta tuli kiva, mutta ei se kevättä tuonut.











Seuraavaksi etsin jotain kivaa kummitytön syntymäpäivälahjaksi. Keltaista hänellekin. Vaikka tiesin, ettei se ole kuulunut hänen vaatetuksensa väreihin. Uskalsin kuitenkin. Mietin hänen vaaleita hiuksiaan, iloista olemustaan ja tartuin viljankeltaiseen Alpakkaan.






                                                     Tuloksena kevyt pehmeä tuubihuivi aina oikein neuleella ja sormikkaat, joissa kulkee pitsiraita ranteesta nimettömän kärkeen.

 Toivottavasti lahjan saaja ilahtui! Ainakin toivon hänen elämälleen kaikkea hyvää seuraavaankin vuoteen!

Siskolle (ja muillekin) vinkiksi. Kerästä Dropsin Alpakkaa (käy muittenkin tehtaitten alpakka) tulee tuubihuivi, kun luo 28 s, kutoo aina vain oikeaa, siis molemmin puolin ja tarpeeksi isoilla puikoilla, minulla nro 5, kunnes kerästä jäljellä pari metriä. Sitten  päättely ja ommellaan alku ja loppupäät yhteen. Tuubihuivi on valmis! Eikä mennyt sekään telkkarin tuijotus hukkaan... Ajattelee äidin Satakuntalaista kasvatusta -laiska ei saa olla!!!

Piki

Retkipipo

Kevätaurinko on saanut aikaan retkimielen. Yhdessä arvonnassa voittamani lahjakortti sai aikaan uuden ulkoilutakin. Niiden yhteistulos sai aikaan uuden retkipipon kivasta Alta modan Alpaca -langasta. Olen löytänyt hyvän peruspipon ohjeen Erika Knightin kirjasta "Neuleita miehelle". Olen kutonut siitä ohjeesta nyt ainakin seitsemän erilaista pipoa ja osannut jokaisen kohdalla soveltaa ohjetta langan paksuuden ja pään koon mukaan. Ei se olekaan niin vaikeaa kuin olen kuvitellut!

Jos jaksaa uutta lankatyyppiä aloittaessaan muutaman kerran purkaa ja aloittaa uudestaan alusta.


Tänään minulla on vapaapäivä. Ihanaa! Täällä kaupungissa on kylmää, mutta kaunista. Ohjelmassa on pikkuisen työtöitä, kirpputorikierros, kotipuuhia ja siementen kylvämistä.





Niitä ennen siirryn kuitenkin teekupin ja neuleen ääreen. Kävin Kälyni kanssa toissa viikolla ihanassa teekaupassa. Pieni osa siitä tunnelmasta ja tuoksusta siirtyi näissä pusseissa myös kotiin.

Aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaa valosta!
inari

Ikuisuusprojekti?

Olen vuosi sitten aloittanut peittoprojektin, jonka piti olla hetikohta valmis. (Tässäkin olen lyhyesti esitellyt asiaa.) Vaan niinhän siinä(kin) on käynyt, ettei meillä vieläkään ole ihanaa, paksua, paloista neulottua peittoa missään muualla kuin keskeneräisten töiden korissani (tai siis yhdessä niistä). 

Alunperin peitosta piti tulla päikkäripeitto Miehelleni sellaisiksi päiviksi, kun minä en ole paikalla. Vähän lämpöä ja läheisyyttä ja kodikasta tunnelmaa ja sen sellaista oli tarkoitus ujuttaa miehiseen asuntoon. Alkuperäisen suunnitelman jälkeen olemme remontoineet asunnosta meille yhteisen kodin, menneet naimisiin ja vaihtaneet huushollin väritystä. Että ei ihan suunnitelma mennyt putkeen. 

Kauhukseni, mutta peiton kannalta onneksi, Mieheni halusi säilyttää poikamiesvuosinaan hankkimansa sinisen nahkasohvan ja -tuolin omassa työhuoneessaan. Juuri sen sohvan, jolle peiton piti alunperinkin valmistua. Värimaailman uusiutuminen muussa kodissa ei siis muodostunut esteeksi vaan projekti sai jatkua.

En ymmärrä, mikä ihme on viivästyttänyt peiton valmistumista. Paloja on nopea ja hauska kutoa kympin paksuisilla puikoilla ja pidän peiton ulkonäöstä. Sitä paitsi minusta tuntuu, että teen näitä paloja kaiken aikaa. Eikä niitä siltikään ole valmiina kuin kolmetoista. Tavoitteena on kaksikymmentäneljä, joten tällä vauhdilla tämä on valmis ehkä vuoden päästä. Asummekohan silloin enää edes tässä asunnossa? Ja olemmeko (sujuvassa yhteisymmärryksessä tietysti) päättäneet jo luopua sinisestä sohvasta?

Peittoon tulee vaaleansinisiä, tummansinisiä, valkoisia, ruskeita ja mahdollisesti harmaita paloja. Langat ovat Rowanin Big Wool ja Drift. Jos olisin arvannut tämän projektin venymisen ja laajuuden, en olisi valinnut näitä lankoja. Ne maksavat yli kympin kerä ja yhteen palaan menee suunnilleen se yksi kerä. Että tämä ikuisuusprojekti on myös todennäköisesti yksi kalleimmista neulomisprojekteistani. Kyllähän Äiti tästä asiasta vuosi sitten mainitsi, mutta en kai minä uskonut...

Teen jokaisesta väristä aina vain yhden samanlaisen palan. Siis niin, että jokaisesta väristä on jokaista neulemallia. Yhdet palat ovat helmineuletta, yhdet kahden kerroksen korkuista helmineuletta (mikä on sen oikea termi?), yhdet viistoon menevää kuviota oikeilla ja nurjilla kudottuna, yhdet valepalmikkoneuletta, yhdet sileää neuletta, joissa osassa on nimiemme alkukirjaimet. Viimeisten palojen suunnittelu on vielä kesken. 

Täällä ei siis ihan mene näiden kutimien kanssa niin kuin strömsössä - tai Äidillä. 

Millaisia ikuisuusprojekteja Sinun koreissasi on?

Ps. Tämä ei ole ainoa ikuisuusprojektini. Tämä on vain ainoa, jonka kehtaan esitellä. Jostain syystä aloitin viime talvena nimittäin myös useita villapaitoja, joiden valmistuminen ei edes häämötä. Niidenkin projektien suuruudesta Äidillä oli näkökanta, jota minä en uskonut. Olisi pitänyt.

inari

Teehetkiin

 Porvoossa on ihana teepuoti, jossa käyn aina sielläpäin liikkuessani, viimeksi joulun maissa. Mukaan tuli monta pussia ihanaa teetä, eri laatuja. On ollut mukava viettää rauhallisia, tunnelmallisia teehetkiä.
Teekannuja omistan monenlaisia, mutta kaikissa tee jäähtyy tosi nopeasti. Haluan myös ehdottomasti valmistaa teeni hauduttamalla. Eri teelaaduthan tarvitsevat eri lämpötiloja. Vihreää ei saa laittaa liian kuumaan veteen jne.

Selailin kirjaa nimeltä "Debbie Bliss, Ihanat neulelahjat" ja siellä se oli - täydellinen teepannun myssy! Aluksi ohjeen lukemisessa oli tosin paljon vaikeuksia, mutta onneksi minulla on ihania ja taitavia neuleystäviä, jotka yhteisessä neuleistunnossamme pikaisesti selvittivät ongelmani ja niin lähtivät palmikot kieppumaan.

 Seuraavan tein jo mallia muutellen. Siitä tuli mielestäni vielä kivempi. Tuohon malliin tulisi langan olla aika paksua, niin näyttää hauskemmalta. Tämä toinen on tehty Novitan Purosta.









Voi olla, että tuo toinen vielä päätyy eri osoitteeseen. Nähtäväksi jää!

Viime viikolla oli ihana kampaamoreissu ystävättären kanssa. Matkustamme sinne aina yhdessä kutimet mukana. Kun toista hoidellaan, toinen voi kutoa ja molemmat pälättää.
Tuolla samaisella paikkakunnalla oli erään sisustusliikkeen loppuunmyynti, ( sääli yrittäjää) jossa tietenkin oli pakko käydä.

Tuo Greengaten teekannu katseli minua hyllyltä ja kuiski, että puutun keittiöstäsi. Katso nyt, kuinka hyvin sovin väreistänikin sinun viimeisiin astiahankintoihisi! Olisitko sinä voinut vastustaa kiusausta? Ai, olisit? Minunkin olisi pitänyt voida, kun eletään vielä paastonaikaakin... Ostin sen kannun, enkä ole katunut.
Siitä lähtien se on seissyt pöydällä ilostuttamassa minua. Teetä en tietenkään ole raaskinut siihen laittaa!

 

 Lauantaina kävimme kaupungissa. Raumalla. Lankaa tarvitsin. Ja puikot. Oikeasti!  Pitäähän minun varustella itseäni siihen joskus koittavaan eläkeikään. Tuleva eläkkeeni on niin pieni, ettei sillä enää mitään ostella.

Tavallisesti poikkeamme  ainakin kahvilla Kontiolla, mutta nyt oli koira mukana ja halusimme ulkoiluttaa sitä meren rannalla. Kahvit päätimme juoda rauhassa kotona.
Siitä tuli sininen hetki! Tuntui luksukselta syödä täällä maaseudun rauhassa kaupunkilaisen näköistä muffinssia, joka maistuikin oikein hyvältä. Sen todistaa se, että Mieskin söi omansa kokonaan!

Miehestä puheenollen. Tuossa kuvassa hän käyttää joululahjaansa ja laittaa lintulaudan ikkunan eteen.
Sanoin, että niin kuuluu olla, jos talossa kerran on eläkeläinen. Kaikki vanhemmat ihmiset seuraavat lintujen touhuja ruokaillessaan.
Niin meilläkin nyt!
Minustakin se on mukavaa vaikka en suinkaan ole vielä eläkkeellä. Minä, nuori vielä! hih, hih

Lintulaudalla käy aika hyörinä valoisaan aikaan. Minäkin tunnista jo kolme eri lajia tinttejä: talitintti, sinitiainen ja töyhtötiainen. Punatulkkuja näkyy ja Närhikin piipahti.

Elämä on aika mukavaa täällä maaseudun rauhassa!

Mukavia päiviä sinullekin lukijani!

Piki

Väriä elämään!

Tauti on kait tällä erää voitettu! Vielä on kummallinen olo vatsassa eikä ruoka maistu ( mikä minun tapauksessani on vain iloinen asia)!
Juuri silloin ennen sairastumistani kaipasin väriä elämään sen harmauden jälkeen. Ja nyt vielä enemmän. Saisi se aurinko joskus tänne maallekin paistaa!
Kunnei luonnossa väriä, vaikkakin yhtenä aamuna näin niin kauniin värisen taivaan etten voi uskoa todeksi, päätin tehdä värejä itse.
                                                                                   
                                                                                    Valkoisen vyyhtimisestä kaikki alkoi.

Tämä on mielestäni se ikävin vaihe lankojen värjäyksessä. Vyyhdillä on siis tavallista Novitan Seiskaveikkaa. Vyyhtesin (vai kuinka se sanotaan?) n. 50 g eriin langan.











Seuraavassa vaiheessa langat ovat väripadassa. Käytin värjäykseen Kool-Aidin ja elintarvikevärien sekotuksia. kattiloiksi olen hankkinut kirppiksiltä valkoisia emalikattiloita, koska niissä värit näkyy hyvin.

 Näissä kuvissa lopputuloksia. Eikös ookin kauniita ja houkuttelevan näköisiä? Vyyhdiltä kerin ne vielä kauniiksi keriksi kerimälaitteella, mutta siitä ei näköjään ole kuvaa.

Itse värjätystä Seiskaveikasta tulee pehmeää, mukavaa lankaa ja se kestää hyvin kuumentamista, jopa kiehumista. värit langoissa pysyy hyvin eivätkä ne värjää toisia lankoja, toisin kuin moni epäilee.

Mitä sitten teen langoillani? Värjäämistapahtuma sinänsä on minulle kuin terapiaa. Posket hehkuvat ja aika kuluu kuin siivillä kun sekoittaa uuden ja uudenlaista väriä. Luomisen iloa, sanoisin!
Ajanmittaan käytän lankoja pieniin sisustustöihin tai lastenneuleisiin ja viimeistään eläkkeelle jäätyäni myös omiin neuleisiin sanotaan siellä kaupungissa mitä sanotaan!
Täällä harmaassa ja valkeassa kaamoksessa kukaan kestä !!! Värejä pitää nähdä.

 Ensin niistä syntyi purkeille vaatteet. Felixin kurkkupurkit ovat juuri sopivia puikoille. Purkkeja on jo kuusi. Olen kyllästynyt etsimään samannumeroisia puikkoja, joten nyt ovat puikot numeron mukaan purkeissa. Vielä joskus kirjailen puikkokoon tuon purkin kylkeen tai kiinnitän sen jotenkin muuten...

Taustalla näkyy Pääsiäiskoristeet kirja, josta voisi kutoa vaikka mitä kivaa. Niihinkin töihin tuo värjätty lanka olisi kaunista, ehkä vähän paksua. Mun on siis otettava ja värjättävä myös Nalleea!

Tässä lähikuvaa purkeista.

Tulipa tässä mieleeni, että miksi odottaa hamaan eläkeikään värikkäitä neuleita. Aloitan lapaset nyt ja heti. Mallikin on jo mielessä.
Yritän muistaa ottaa kuvan valmiista.

Värikkäitä kutimia teillekin, Ystävät!
Piki

Taudin kourissa

Anteeksi lukijat, kun päivityksiä tulee näin harvoin! Työkiireet pitävät poissa koneelta ja nyt viikonlopusta tauti on pesiytynyt perheeseen. Oltiin ensin hoitamassa rakasta lastenlasta ja sieltä tuliaisena myös itse sairastuttiin, tietty! Olo on kurja. Ilmeisesti Noro-virus on syynä tähän vointiin.

Enkeleitä lähettelen pienen ihmisen turvaksi ja suojaksi! Kyllähän aikuinen näitä viruksia yleensä kestää, mutta pienet lapset, jotka eiväthalua juoda eikä syödä, kun on niin paha olo.

Toivottavasti te siellä ruudun toisella puolella pysytte terveinä!

Piki