maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa....

Ja minä sainkin olla siellä mukana! En nyt ihan pallomeressä asti, mutta muksumessuilla!
Siis Lastenmessuilla, Helsingin messukeskuksessa!

Aluksi estelin mukaan lähtöäni. Arvelin, ettei siellä ole ketään muita Fammuja tai Mummuja, mutta erehdyin pahan kerran. Heitä  ja meitä oli siellä runsaasti. Jotkut vielä täysin vastuussa lapsenlapsistaan! Minä senkuin nautin ja ylpeilin täysin siemauksin fammuilusta!
Paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää. Kauniita vaatteita ja tavaroita lapsille ja isommillekin.




Arvatkaapas, mitä suunnittelin noiden Jemmojen sisään? Oikein arvattu! 

Lasten vaatteissa oli paljon kirkkaita värejä ja kirjavia kuoseja. Tämän fammun silmiin kuitenkin näyttivät kauniilta nämä hillittykuosiset ja väriset vaatteet.  

                                                                
 Messuilla oli ajateltu myös äitejä ja isoäitejä.
Sieltä löytyi myös kädentaitojen osasto, johon tietenkin suunnistin sillä aikaa, kun pojat menivät pienoismallien maailmaan katsomaan kisoja.
Löysin ihailemani naisen, Anu Harkin,  Koto livingistä. Olipa mukava jutella kasvoista kasvoihin, kun olen vuosia seurannut hänen blogejaan ja ostanut kirjojaan. Tulihan sieltä myös tuo lehti tilattua...
Lankoja oli tarjolla vähän, onneksi! Kädentaitojen osasto ei ollut kovin suuri. Kasvivärjättyjä lankoja en voinut vastustaa!
Jonain päivänä opettelen vielä sen taidon!
Tulkoon nyt tässä luvattua.
katso nyt noita värejä. Olisitko voinut vastustaa?            

 





Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme takaisin keltaiseen taloon.


Keltaisessa talossa pihatyöt jatkuvat. ja niinhän se pitääkin olla!
Elämä on kiireisintä silloin, kun lapset ovat pieniä ja kotia rakennetaan. Joskus tuntuu, että voisi olla muukin järjestys, mutta näin se vaan maassamme menee. Silloinhan sitä kotia eniten tarvitaan, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat tilaa.
Säälittää vain välillä nuoret perheet, kun ovat niin kovilla! En ole vielä unohtanut omien lasteni lapsuusaikaa ja talonrakennus projektia!
Eletty kuitenkin on....


 Ihminen tekee kaunista käsillä ja koneilla, mutta yhtäkkiä maasta puskee jotain huikean kaunista. ilman, että mitään on tarvinnut tehdä. Siis ihmisen. Ei voi kun kiittää Luojaamme tästä kaikesta kauniista ympärillämme!

Kiitos keltaiseen taloon ja kaupunkikotiin myös viimeisestä ja terveisiä täältä keltaisesta mökistä!

Käsitöitä on myös tullut tehtyä, mutta niistä tuonnempana .

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ihanuusia ihanuuksia ja kivoja kohtia kotoa

Eilen oli kiva päivä!

Sain vieraakseni vanhoja ja ihan uusia nuorempia (paljon nuorempia kuin itse olen) ystäviä. Kaikkien työpäivä oli juuri päättynyt ja kaikilla oli nälkä , joten päätimme valmistaa ruokaa yhdessä. Oikeasti tämä ruuanvalmistus oli päätetty jo edellisenä päivänä, että osasin hankkia tarvittavat aineet ja miettiä menun. Yhtäkaikki. Reseptit pöydälle ja tarvikkeita etsimään. Ruuanvalmistuksessa kului tovi jos toinenkin mutta oli se sen arvoista! Ja ennenkaikkea se yhdessä tekeminen ja seurustelu. Kiitos vierailleni, jos satutte tänne kurkkaamaan!


Ihan uusi ihanuus. Rasia, jossa sisällä oli vielä yllätys!



Kauniin väristä ja hienoa laatua oleva huivilanka ja muumiteetä. Vau! Jospa saisinkin tuosta aikaan jonkun ihanuuden ihan itselleni. Jonkun seitinohuen huivin. Sellaisen, jonka voi vetää vaikka sormuksen läpi...

Täytyyhän Fammulassa pelargooni olla, vaikka vain tyynyssä! Sohva on saanut uuden kesäisen lookin. Merihenkisen. Kait se meri joskus aukeaa ja paatti loiskautetaan veteen. Mies muuttaa sinne ja minä fiilistelen merihenkisyyttä kotona. Toinen meistä on nähkääs eläkkeellä ja toinen vielä työelämässä.

Ei surua. Sallin ilomielin Miehelle tuon mereilyn, onhan se hänelle toiveiden täyttymys ja minä taas saan puuhata omiani kenenkään häiritsemättä.


Tämä on minun nurkkani kotona. Tässä nurkassa enimmät käsityöni valmistuvat. Tykkään istua tuossa sohvannurkassa, kun siinä ympärillä on pientä kivaa ja tarpeellista -osasto. Lasiovien takana nykyiset tärkeät kirjat, käsitöihin ja sisustukseen liittyvät. Ammattikirjallisuus on siirtynyt varastoon tai tyttären kirjahyllyyn. Minusta tuntuu, että osaan ne jo!
Tässä kodissa en pidä huonekasveista. Orkidea on ainut, josta tykkään. Koti on liian pieni huonekasveille. Niistä tulisi vain tunkkainen vanhan ihmisen kodin tuntu ja tämähän on sentään Fammula. Sanokoon lapset mitä sanovat. Ensimmäinen ja tällä hetkellä ainut lapsenlapseni on pojanpoika, joten Fammula tämä on vaikka puhunkin suomea.



Sohvalta näkyy tuo hymytyttö, joka tuo mieleeni paljon hymyilyttäviä asioita. Siksi se siinä kököttää.
Toiseen suuntaan katsoessani näen "Ave Maria" patsaan, joka on kuulunut äidilleni. Äitini sai sen silloin, kun matkusti ensimmäisen kerran tältä paikkakunnalta Raumalle. Nyt se on minulla ja muistuttaa monista asioista, kuten rukouksen merkityksestä. Sitä katsoessani muistan ja siunaan läheisiäni.

Kaapin päällä  on Miehen lapsuuden laiva. Muistan sen jo hänen huoneestaan silloisilta teiniajoilta. Minusta se oli ja on hieno! Siihenkin liittyy kiva tarina...

Tarinat tuonnemmaksi, sillä arki kutsuu. Olen varannut kirpputoriloossin ja sinne olisi saatava myytävää. Myyn niin kauan, että varasto tyhjenee. En tarvitse enää niin paljoa tavaraa ympärilleni, rakkaimmat vain!


Ensin on kuitenkin vähän kudottava. Jokin pieni, uusi kutomus vain. Eihän ihminen muuten hengissä pysy, vai kuinka?

Auringonpaistetta odotellen!

Piki

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Viimeaikaisia kutomuksia

Pitkästä aikaa täällä olen minäkin. Jotenkin vain tuntuu, että täällä kaupungissa työt haittaavat harrastuksia ihan kohtuuttomalla tavalla.  

Jotain olen kuitenkin aina välillä ehtinyt vähän kutoa. Jostain minä vain olen perinyt sellaisen mielenlaadun, että on mukavampi aloittaa vaikka joka päivä uusi juttu kuin perehtyä siihen, mitä siinä viime viikolla aloitetussa pitikään tehdä! Joten tässä näitä viime aikojen aloitettuja on. (Mitäköhän tämä aiheuttaa tämän vuoden neulomistavoitteilleni...)


Olen ryhtynyt tällaisen tyynynpäällisen tekoon. Siinä kudotaan sileää oikeaa eripaksuisin raidoin. Minulla on ihan ohjekin siihen, minkä paksuisia ja minkä värisiä raidoista tehdään. Jotenkin tosi rentotuttavaa, kun ei tarvitse ajatella yhtään mitään. Lopulta tuo pötkö sitten taitellaan ja ommellaan tyynynpäälliseksi, joka pysyy napeilla kiinni. Olen siinä vähän yli puolenvälin menossa. Ainakin niin muistelisin todenneeni silloin, kun tätä kudoin... (Lankoina Vikingin Vilmaa, Dropsin Karismaa ja jotain ennestään tuntematonta Jadea.)


Tästä kudoin Miehelle pipoa katsomalla mallia hänen vanhasta pipostaan. Kaikki kaatui tuohon kavennukseen, jota ryhdyin omin päin tekemään, joka ei sitten toiminutkaan ja jonka takia työ jäi tähän pisteeseen. Ehdottomasti ei olisi iso homma purkaa pätkä ja tehdä uusi kavennus, mutta... (Lankana Dropsin Karisma.)



Tästä tulee ylipolvensukka minulle itselleni. Ja ihan vain tällainen yksivärinen. Johan tässäkin on vaikka kuinka kirjavuutta, kun tuo lanka on tuollainen! Lanka on Regian Design Linea itseltään Kaffe Fassetilta, ja se siis on aavistuksen liukuvärjättyä. Tätä olen jo kerran joutunut purkamaan pitkän pätkän, koska käsialasta tuli liian löysää. Saa nähdä, jaksanko koskaan ottaa sitä pätkää uudestaan kiinni...



Tästä tulee oikeanpuoleisen kuvan mukainen kaulahuivi Miehelle. Sen olisi pitänyt ehtiä uuden takin pariksi mukaan työmatkalle, joka alkoi tänä aamuna. Mutta tuossapa se on alkutekijöissään puikolla. Viikonloppu hupsahti töissä, ulkoillessa, sitä takkia etsiessä ja kotia hoitaessa. Eikä ollut mikään viisas idea aloittaa kaulahuivia suorilla puikoilla - mutta minkäs teit, kun inspis iski eikä muita ollut saatavilla. Jos saan aikaiseksi, siirrän sen pyöröpuikoille. Ja jos saan aikaiseksi, se lähtee joskus jollekin työmatkalle mukaan... (Lankana on Vikingin Vilma.)


Tämä kudin ei ehdottomasti ole mikään vihje mihinkään suuntaan! Olen vain ihaillut tätä Erika Knightin Pehmoisia neuleita pienokaiselle -kirjaa Äidillä jo monta vuotta ja yhtenä päivänä ostin sen itselleni. Niin kauniita kuvia ja ihania ohjeita! Toisaalta lankakoreissani on joitakin pehmeitä ja hienoja lankoja, joita en ole raaskinut ostaa kuin pienen määrän. Nämä kaksi yhdistettynä päätin ryhtyä kokeilemaan tällaista pientä villatakkia ihan vain kutoakseni. (Tämä pehmeä lanka on TeeTeen Helmi.) Varmuuden vuoksi siirsin tämän käsityön silti näkyviltä Anopin tullessa kylään. Mistä sitä tietää, mitä itse kullakin alkaa mielessä elää, kun vauvabuumikin on selvästi valloillaan ympäristössä.

Mutta minä itse mietin vain syksyllä tulevaa uutta koiranpentua!


Ja onhan tämä sliparikin edennyt jo kainaloista selkäkappaleen puolelle. Jospa se syksyn ruskaan ehtisi...

Paljon kiireettömiä kutomishetkiä meille kaikille! Tämä takatalvihan on mitä ihanin tekosyy pysytellä sohvalla lankojen keskellä. Ja aloittaa uusi käsityö...

torstai 4. huhtikuuta 2013

Iloniko palasiko?

Pääsiäisiloa kaikelle kansalle!

...   ja lisää iloa ! Kuljettiin miniän kanssa Rauman katuja ja iloittiin joidenkin ihmisten  oivalluksesta tuottaa iloa meille kaikille ohi kulkijoille.

Pääsiäisiloa toivat myös tapaamiset ja yhteydenotot rakkaiden ihmisten kanssa. Sain taas olla kuin kanaemo lapsilleni. Höösätä ja leipoa, siivota ja sisustaa, hankkia ja laittaa ruokaa. Tuo viime mainittu alkaa kyllä jo olla aika vaikeaa lukuisten ruokarajoitusten ja diettien takia. Onneksi nuoriso osaa ja haluaa kokata itse. Saimme mekin Miehen kanssa hyvää ruokaa!


 Käytiin myös kirppiksillä ja tehtiin löytöjä. Minä sain kokonaisen talon, jossa valo tuikkii jokaisesta ikkunasta. Kaikki on kotona!

Toinen ihana löytöni oli upea puurasia. Ja mikä hauskempaa, minulla oli jo kotona ihan samanlainen paitsi vihreä.

Mitähän aarteita noihin tallettaisi? Jotain jännää, mitä olevat ja tulevat (toivottavasti heitä tulee lisääkin) lapsenlapset saisivat tutkia tullessaan Fammulaan/ Mummulaan.


Kaikenlaisia pieniä hankintojakin on tullut tehtyä. Kuten neliskanttiset puikot. On muuten kiva kutoa! Silmukat eivät luista pois puikoilta, mutta työ luistaa. Niin kivat ovat, että hankin heti toiset, isompaa numeroa myös. Täältä maalta kun harvoin mennään kaupunkiin, niin hankintoja on silloin viisasta tehdä.
Ostin ne muuten Mantin maailmasta, Raumalta. http://www.mantinmaailma.fi/
 ja jos ihmisellä on monta purkillista kivoja puikkoja, on toki oltava myös lankoja. Noh, tarkoitan uusia lankoja!
Olivat edullisia. Porista. Näistä tulee ainaskin neuletakki, puuvillahuivi ja kaikkea kivaa. Tulee, tulee.
Takakappale on jo valmis!


Neuletakki tulee ihan itselle. Huomatkaa väri! Oranssi tuo oikeasti on. Kampaajani kehotti minua käyttämään värejä. Ja kun hänen lisäkseen kuopus sanoi sitoessani räväkän oranssia huivia kaulaani, että sinähän heräät suorastaan henkiin tuo huivi kaulassa. Miksi en sitten olisi ostanut väriä? Oikeasti ajattelin tehdä mustan. Juoksutin jo kaupan tyttöä hakemaan sitä varastosta mutta muutinkin mieleni sillä aikaa, kun toinen myyjäkin ehdotti mieluummin värillistä.

 Iloa on tuottanut myös ainakin itselleni, kun sain vastattua haasteisiin, joissa lupasin tehdä jotain omin käsin. S sai pullonsuojuksen, ettei vaunussa kilkkaa pullo rikki!

 
P sai teepannun  myssyn ja mukin lämmittimet, joita voi toki käyttää myös ranteenlämmittiminä! Hih!! Voivat olla siis koko ajan käytössä. Ulkona käsissä ja sisällä mukeissa. Aika kätevää, sanoisin!


H-M sai neulepannan, johon korkkasin yhden Wollmeisen! Minusta se oli kaunis. En tiedä, oliko saajasta? Tämän tarkoitus on koristaa hiuksia myös sisällä, ei siis mikään ulkoilupanta.

Itselle tuotin iloa neuneulomalla toisesta Wollmeisen vyyhdistä sormikkaat. Sinapinkeltaiset!




                                                                                



 Tästä huivista (jota oli tosi vaikea kuvata), iloitsee toivottavasti kollegani, joka täytti vuosia! Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta!! Lankana tässä on ihana Onion Knit, Tussah silkin ja Merino villan sekoitus (34 % silkkiä ja 66% merinovillaa). Toivottavasti lämmittää myös mieltä rankkojen työpäivien jälkeen.

Tällä kertaa viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin ilonaihe oli, kun kaksi nuorta rakasta naista istui sohvallani ja kutoi! Toinen heistä ei ole kutonut puikollistakaan sitten kouluaikojen ja sai illanmittaan valmiiksi hienon matonkuteesta kudotun pannunalusen! Onneksi olkoon H! Siitä se innostus tarttuu... Ja pianhan tyttären kutoma hieno neulepaita miehelleen valmistuu myös. Se mies kun on vaan niin piiiitkä!

 Ilonaiheita myös sinne lukijoille!
toivoo piki