torstai 29. maaliskuuta 2012

Kiireitä?

Mihin se toinen bloggaaja on hävinnyt? Juoksemaan? Se on hyvä se!

Minulla taas on ollut ongelmia koneen suhteen.
Uskokaa tai älkää, mutta tämä on totta.
Ihana sunnuntai-aamu. Olin juuri kattanut lemppari aamiaiseni ja aloittanut pitkän ja mukavan, rauhallisen aamukahvin, kun Pyry Jackpot (Kerrynterrierini) loikkasi minua vasten sillä seurauksella, että kädessäni ollut maitokahvimukin sisältö kaatui suoraan vaaleanpunaisen tietsikkani päälle. Mokoma ei kestänyt edes sellaista vaan sanoi sopimuksen irti! Siitä katkos kirjoittamiseen!

Nyt uusi kone pöydällä ja taas on opeteltava uutta, lisättävä tietoja ja etsittävä menetettyjä kuvia ja tallennuksia.
Minäkin olen nyt käynyt Karnaluksissa, siis Tallinnassa. Kaupassa, jota Hesari ylisti Paratiisiksi.
En nyt sanoisi ihan Paratiisiksi, mutta paljon siellä oli lankoja ja muuta neulomuksiin liittyvää tavaraa. Hinnat eivät nyt niin kovin paljon edullisempia olleet kuin täällä kotomaassa, joten sen takia ei ehkä kannata matkustaa, mutta kaunis kaupunki tuo Tallinna on. Missään en nähnyt mitään "Viron villaa". Matkan varsinainen tarkoitus oli aivan muu kuin lankojen metsästys, joten en ehtinyt etsiä muita kauppoja. Toiste sitten ja pelkässä neulojien seurassa! Mennäänkö tytär yhdessä? Otetaanko muita mukaan?

                                                                                     Mummilla on riittänyt kiireitä, kun pikkuiseni    matkustaa ensi kertaa Leville ja hän tarvitsi sinne uuden myssyn ja sukat ja äitinsäkin vielä pipon. Nämä kiireet ovat mukavia kiireitä, eikä ollenkaan
ahdistavia.

Nyt on lumet lähes kaikki sulaneet ja koko kauhea roskan paljous näkyy. Meillähän oli Tapaninpäivänä se hirveä myrsky, joka kaatoi puita pitkin pihaa. Siinä ne edelleen makaavat. Naapurin puut!
Laitan portaille narsisseja ja kranssin oveen niin tulee parempi mieli!
Toisellekin pienelle pojalle kudoin jotain.   

Pikapostaus täältä maalta. Nyt tämä (iki)tyttö lähtee ompeluseuraan! Eikä mihinkään mummoklubiin vaan nuorentumaan!! Terveisiä sinne kaupunkiin!     

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Älä puhu Puutarhasta!



Älä puhu Puutarhasta! Muistin juuri, miten kivaa on ollut koko talven, kun ei ole tarvinnut miettiä pihatöitä. Lumitöihin minun ei ole tarvinnut puuttua kuin kerran tänä talvena. Pian on siis taas aika, jolloin täällä maalla kaikki ihmiset ruopsuttavat pihojaan ja saavat ne sitten kukoistamaan kesäksi. Minä en osaa. Minä en tahdo. Minä en jaksa. Minun kuuluisi asua kaupungissa puiston laidalla.
Kuin tää voi olla näin, väärinpäin? Sinun kuuluisi omistaa piha ja minun vain pieni parveke!



Minun ajatukseni ovat rakkaissa ihmisissä,käsitöissä ja näin kevään korvalla vaatteissa. Raikkaissa ja mukavissa. Huomasin ostelleeni sinisiä ja pellavan värisiä vaatteita. Kertookohan se, että nyt on seesteinen vaihe elämässäni? Hih! Sininenhän ei ole koskaan ollut oikein minun värini. Vain kaksi kertaa tätä ennen muistan valinneeni sinistä. Toinen kerta oli kun esikoiseni sai lakin. Silloin kodissamme vallitsi sinien sisustus. Muistan sen tunteen ja ajatuksen aina, kun lakin saanut seisoi olohuoneen kynnyksellä, katsoi ja sanoi, että nyt on kotimme nätti! Ajattelutti. Poika oli juuri lähdössä kotoa maailmalle ja vasta nyt koti oli hänen makunsa mukainen. 
Toinen kerta oli se, kun odotin sinua, bloggaajakaveri,  numero kolme. En uskaltanut toivoa tyttöä, joten varasin sinulle vaaleansinistä ensimmäisiksi asuiksesi. Vaaleansininen oli omasta mielestäsikin kaunis väri vielä vuosia. Pikkuveljesi valitsi sen sijaan aina vaaleanpunaista.

 Kirjoitit muuten niistä junasukista. Ehkä ei tosiaankaan ollut tarkoitus tehdä niitä silkkisukkia. Eivät olleet alkuperäisetkään silkistä vaan villasta, kanssamatkustajan villatakin helmasta puretusta langasta! Siitä silkkilangasta tulisi varmaan kiva myssy jollein pienelle. Montakohan pientä pipoa kälysi on jo tikutellut, kun vuosien päästä aloitteli kutomaan?


Meidän ompeluseurassa on ollut innostusta kutoa  Bubble Hat.
 http://www.ravelry.com/patterns/library/the-bubble-hat-3

Pitihän minunkin sitten kokeilla tuota mallia, kun näytti niin kivalle. Ehkä tuli vähän paksu tähän vuodenaikaan käytettäväksi. Mallista ja väristä ja langasta (sitä Alpakkaa) tykkään tosi paljon!
Huivia tuon kanssa suunnittelin ja aloittelin vaikka millä mallilla siitä Aureasta. Miksihän aina ostan jotain kirjavaa lankaa, kun en siitä kuitenkaan neuleena pidä? Aloitin yhtä jos toista pitsiä.


Nyt kuitenkin tikutan aina oikeaa ja yritän saada sen valmiiksi ennen reissua.
Terveisiä sinne kaupunkiin myös karvaisilta kavereilta. Täällä maalla on valtavasti mielenkiintoisia hajuja, kun lumet alkavat sulaa ja iso reviiri vahdittavana ja haukuttavana. Naapureille terveisiä: nää on vaan tyttären koiria....

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kato, Äiti, Junasukka!

Katopas, Äiti, tätä Junasukkaprojektia! Se sininen silkkivillalanka ei vain taipunut käsissäni kauniiksi sukiksi. Aloitin ja kudoin ja kiristin ja nyhräsin, mutta kun ei. Puikkojen vaihtokohdat tulivat ihan erinäköisiksi kuin muut kohdat, käsiala vaihteli ja kantapäätäkin jouduin suhteellisen monta kertaa uusimaan... Lopullisesti päätin jättää koko projektin, kun olin viimein saanut kantapään kuntoon ja tajusin, että olin unohtanut yhden 2oikein-2nurin välikerroksen (ks. kuva). Ehkä tämä lanka ei vain kerta kaikkiaan halunnut näiksi sukiksi!



Mutta nyt kun olen aikuinen, en luovuttanutkaan kokonaan. Aloitin Dropsin Alpaca -langasta uuden kokeilun. Ja kappas vain, missään vaiheessa ei mitään ongelmaa! On kuin olisi hattaraa kutonut. <3 Lopputulos on näin söpö: 

Ehkä tässä oli joku tarkoitus - jospa tämä väri ja materiaali ja koko vaikka sopii sittenkin saajalle paremmin kuin se sininen olisi sopinut!

Väliprojektina (lue: kantapääharjoitteluna!) aloitin Siskolle ihanat unisukat Lana Crossan Inca -langasta, joka on sataprosenttista Baby Alpacaa. Puikkoina 3½, jotka tuntuvat niin helpoilta ja isoilta noiden kaksipuolikkaiden jälkeen, joita Junasukissa käytetään. 


On tässä ympärivuorokautisessa puhelimen vahtimisessa siis hyvätkin puolensa! (Sitä paitsi blogin ulkopuolella kerrottakoon, että olen ryhtynyt niin hienoon strategiatyöskentelyyn töiden merkeissä, että PowerPointit vain vilisevät koneella!)

Terveisiä sinne maalle, Äiti! Minullakin on pieni pala puutarhaa tässä pöydällä.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Tämä maanantai

Ei ihan kivasti alkanut tämä viikko. Uudet prillit eivät ole kohdallaan, Poikaystävä lähti taas viikoksi ulkomaille töihin, koirat viettävät talvilomaansa siellä maalla, minä näen työpainajaisia ja jo aloitetut ja kantapäähän edenneet Junasukat näyttivät ennen aamukahdeksaa tältä:



Käsiala oli liian löysää. Minun mielestäni. Äidin mielestä se olisi varmaan ollut ihanan pehmeää. Joka tapauksessa otin ja purin kaiken, vaihdoin puikot nelosista kolme puolikkaisiin ja tunnin päästä jaksoin taas ryhtyä uuden luomiseen. (Lanka on muuten Sublime extra fine merino wool dk - sairaan ihanaa!) Kohta oli jo jotain näkyvissä:



Ja siitähän se päivä sitten lähti käyntiin. Menitassa vierailu, Plantagenissa käynti, mieltä vaivaavien asioiden hoitaminen, aurinko, avonainen parvekkeen ovi, mukavien tulevaisuuden suunnitelmien punominen Poikaystävän kanssa (puhelimessa) ja yllätyksen hankkiminen (nimeltä mainitsemattomalle taholle!) eivät voi tarkoittaa kuin hyvää vapaapäivää.



Miten ihanaa onkaan, että kohta pienet vihreät jo pistävät mullasta esiin, valtaavat kanervien ruukut ja laatikot eikä parvekkeen ovea tarvitse sulkea kuin poislähtiessään. <3 Aurinko <3 Ongelma vain näissä aurinkoisissa päivissä on se, ettei millään raaskisi lähteä valoisasta kodista ulos! Tänään ratkaisin sen niin, että käväisin asioilla päivällä, mutta liikkumaan menen vasta illalla. Aurinkoannokseni otan partsilla, missä voi myös kutoa!

Nyt tämä näyttää muuten jo tältä:



Joten lopulta tämäkin viikko lähti kivasti eteenpäin ja tuo mukanaan luultavasti sekä mukavia että hyvinkin haastavia juttuja. Hyvä mieli. Iloa ja valoa myös teille!

inari

Ps. Aiemmassa päivityksessäni näkynyt ruskea tuliaispipo oli kuulemma juuri oikein kokoinen ja värinen. :)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Hyvä päivä, tänäänkin!

Pyhäaamun rauha alkoi kolmen karvakuonon ulkoiluttamisella. Se on helppoa täällä maalla. Ovi auki ja koirat pihalle! Itse perässä nuuhkimaan säätä. Oli hankikanto. Kaunotar huomasi sen myös. Hyppäsi hangelle ja otti vainun - jänis on taatusti kulkenut tästä! Sain huudettua Kaunottaren takaisin.
Samaan aikaan terrierit huomasivat naapurin lehdenhakureissulla. Kuuluu haukkua ja haukku kuului. Pyhäaamun rauhako?
Päivemmällä Mies lähti Kaunottaren ja Kulkurin kanssa hakemaan Hesaria ja samalla hihnalenkille. Lemmikki jäi kotiin (tietysti). Kissavanhus tahtoi myös ulos. Avasin sille oven, työnsin ruuat uuniin lämpenemään ja menin kissan perässä. Kaupungeissa kasvanutta ja elänyttä vanhaa kissaa ei uskalla  päästää yksin retkilleen. Sitä ei näkynyt enää missään. Huhuilin ja huutelin. Ei vaikutusta. Koirat ja mies palasivat lenkiltä. Otin koirat ja Mies huhuili. Kissa ilmestyi kuin tyhjästä Miehen luo!

Tänään oli myös aikaa kutoa. Ensin valmistuivat alpakkaiset kämmekkäät (Drops Alpaca). Ovat olleet pari viikkoa puikoilla, mutta nyt valmiit. Tuli hyvät. Pehmeät ja sopivat.


Ei kulu päivääkään ettei mummi miettisi myös ensimmäistä ja ainukaista (toivottavasti vain toistaiseksi ainukaista) vunukkaansa. Hän tarvitsee seuraavaa kokoa olevan myssyn. Sekin valmistui tänään.


Vanha, hyväksi koettu malli. Lankana Sirdar Eco wool dk.

Virkistyneenä ja hyvillä mielin aloitan taas huomenna työviikon. Voimia Sinullekin!
                   terveisin Piki, maalta!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Eväät

Kaupunkilainen lähti eväät mukanaan. Nakkisoppaa ja tuoreita luomusämpylöitä. Kotoista kotiruokaa. 

Mukaan lähti myös aloitetut junasukat. Hienosta, vauvan varpaisiin sopivasta pehmeästä silkkivillalangasta. Valitettavasti mukaan taisi lähteä myös huoli tulevista työtehtävistä. Toivottavasti evääksi lähti myös annos rakkautta ja välittämistä. Tsemppaamista ja ymmärrystä, itsetuntoa ja rohkeutta.


 
Sen sijaan  kaksi koiraa (anteeksi Martta! Tarkoitin yksi koira ja yksi lemmikki) eivät lähteneet mukaan vaan jäivät viettämään talvilomaa maalle. Enkeleitä lähetin matkaan mukaan myös turvaksi liikenteeseen. 
Mietin usein, miksi silloin olen niin huolissani, kun lapset lähtevät täältä koteihinsa, enhän kuitenkaan voi olla koko aikaa huolissani vaikka tiedän heidän ajavan tahoillaan koko ajan. 
Pöytä on täynnä tiskiä, kahvi tippuu, koirat makailevat rauhassa. Ilo ja ikävä ovat täällä yhtäaikaa. Siivoan keittiön ja aloitan uuden kutimen! Uusista langoista. Niistä Raumalta ostetuista. Saas nähr, ymmärtäk gukka niitte neuleitte giält?
Piki


Terveisiä maalta

Täällä ollaan, ihan maalla!

Vapaapäivien vietto hyvän ruoan, auringonpaisteen, koirien, sulavien hankien, lankavyyhtien, useiden aloitettujen neuleiden, uusien aurinkolasien, kuuman kaakaon ja rauhan keskellä kuulostaa ihan luksukselta. Sellaista täällä on!



Illaksi kuitenkin kotiin kaupunkiin. Tämä mukana:



Tervetuloa seuraamaan minun ja Äitini kutomusten, kotoilun ja työnteon täyteistä elämää tänne maalle ja sinne kaupunkiin!

Terveisin inari