perjantai 27. helmikuuta 2015

Pienten poikien paidat

"Olipa kerran kaksi pientä poikaa, joilla oli syntymäpäivät tuossa syksyllä. Heidän Fammunsa on ollut aina kova kutomaan, niinpä nytkin hän päätti tehdä jotain omin käsin.



Fammu asuu maalla, josta on pitkä matka lankakauppoihin, siksi hän on koonnut mittavan lankavaraston kotiinsa. (Keksinpäs hyvän selityksen lankavarastolleni!) Niinpä nytkin kaiveltuaan aarteitaan, hän löysi kuin löysikin kauniit langat poikien paitoihin.

Siispä puikot esille ja kutomaan. Eikä aikaakaan kun Fammun pikkuisilla oli ihkaoikeat pikkupoikien raitapaidat."

Pienempi pojista sai vaaleansini-ruskearaidallisen paidan, vanhempi ruskea-beessiraidallisen paidan. Lankana oli Teeteen Primavera, 75% merinovillaa, 25% silkkiä. Ihanan tuntuinen lanka kutoa ja pitää!


Tammikuussa kuulin, että se pienempi paita oli joutunut tavallisen pyykin sekaan ja kutistunut pilalle! Arvaa harmittiko? Isommassa paidassa taas hihat olivat jääneet lyhyiksi. Otin siis paidan mukaani ja lupasin pidentää hihat. Ja kun hihat oli pidennetty, näytti koko paita jotenkin epäsuhtaiselta. Jatkoin siis vielä helmaankin pituutta.


Nyt riittää pituutta sekä helmassa että hihoissa.

En voinut ajatella, että pienempi joutuisi olemaan ilman villapaitaa koko talvea, joten eikun uutta kutomaan. Väreiksi valikoitui tällä kertaa ruskea, vihreä, beessi ja ripaus oranssia. Sama lanka eli Teeteen Primavera. Olin aikanaan ostanut tätä lankaa juurikin pienet pojat mielessäni, koska lanka on niin ihanan pehmeä.

Pikkuveli sai siis ihan uuden paidan. Kivalta näyttivät pojat paidoissaan, kun kävin heidän luonaan!



Varsinaista mallia minulla ei paitoihin valitettavasti ole antaa, koska kudon usein mututuntumalla.

Aloitin nämä paidat helmasta pyöröpuikolla, siis etu- ja takakappale yhdessä aina kainaloihin saakka. Siihen jätin odottamaan, kunnes kudoin hihat samaan kohtaan. hihat kudoin sukkapuikoilla ympyrää. yritän aina tehdä pienten vaatteet mahdollisimman vähillä saumoilla. En osaa ommella saumoja huomaamattomiksi enkä tuntumattomiksi, siksi teen näin. Kainaloiden kohdalla päättelin yhtä monta silmukkaa sekä paitakappaleesta että hihoista ja liitin ne sitten yhteen samalle puikolle ja aloitin raglan-kavennuksen. Kavensin joka toinen kerros, yhteensä kahdeksan silmukkaa kerroksella. (Neljä kavennuskohtaa ja kavennus kahden silmukan molemmin puolin.)




Pikkulapsilla tuo pääntien kohta on aina vähän ongelmallinen. Lapsen pää on suhteessa muuhun kroppaan iso, joten myös kaula-aukon on oltava tarpeeksi tilava, että se on helppo pukea päälle. Haluan kuitenkin, että paidat tulevat hyvin kaulalle lämmittämään eivätkä jää kauas olkapäille roikkumaan.

Tällä kertaa ratkaisin asian näin. Sopivasta kohtaa etukappaletta aloin kutoa edestakaisin, jolloin sain halkion paitaan. Samalla tein pienen korotuksen takakappaleeseen lyhennetyillä kerroksilla. Viimeistelyssä virkkasin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita aukon ympäri ja tein lankalenkin napinläveksi ja ompelin napin. Saumoja ei tähän paitaan tullut muuta kuin pieni sauma kainaloiden alle.


No mutta, paitojahan on jo kolme!

Kävi niinkuin minulle usein käy. Mietin poikien lähes samanikäistä serkkupoikaa ja ajattelin, että ehkä hänenkin äitinsä ilahtuisi pojan pehmeästä villapaidasta. Siispä nostin puikolle vielä yhden.

Tämän paidan kuvioissa on vähän erilaisuutta. En jaksanut enää samoja raitoja enkä oikein tiennyt langan riittävyydestä. Lankakauppaanhan en ollut vieläkään ehtinyt - eikä ole myöskään tarvetta moneen vuoteen! Tein siis tämänkin paidan niistä tarpeista, joita oli kotona. Tässä tuo keskimmäinen osuus, harmaa lanka (se on siis oikeasti harmaa, vaikka näyttääkin siniseltä...) on baby merinovillaa, muut värit Primaveraa.


"Sen pituinen se. Tämä on yksi pieni tositarina pienten prinssien paidoista."

Piki

torstai 26. helmikuuta 2015

Tulppaanien aikaan



Varmasti teillä kaikilla muillakin on maljakot täynnä kevättä tulppaanien muodossa. Mutta saahan sitä silti vähän hehkuttaa, kuinka ihanaa se onkaan, että kevät on jo aika lähellä!

Kevättä silmällä pitäen olen ostanut myös yrttien siemeniä valmiiksi. Voi nimittäin olla, että tämän vuoden kevätistutukseni kutistuvat yrteiksi ikkunalaudoilla. Meillähän alkaa täällä remontti, joka vie kaiken tilan eikä istutuksille ole kerta kaikkiaan tilaa - hyvä jos meille ihmisille on. Parvekekin kuulemma toimii kesän ajan "työmaavarastona". Taidan panostaa tänä vuonna siis enemmän niihin syysistutuksiin! Mutta ajattelin sentään kokeilla vähän uusia yrttejä. Olisi nimittäin kiva löytää sellaisia, jotka viihtyvät sisällä. Meiltähän pieneni muuton yhteydessä parveketila noin kolmeksi neliöksi - ja sekin on lasittamaton. Siihen ei ymmärrettävästi mitään valtavaa terassipuutarhaa perusteta. Yrtit olisi siis hyvä saada kasvamaan koko kesän sisätiloissa.



Jospa siis opettelen ihan oikeille kaupunkilaistavoille ja perustan "minipuutarhan" ikkunalaudalle. Itseni tuntien todennäköisesti jokaiselle niistä, mutta saadaanpahan niistä sitten jotain väriä naapuritalojen seinien ja oman sisustuksen harmauden rinnalle. 

inari



tiistai 24. helmikuuta 2015

Seashore cowl


Koska mitään uusia juttuja en saa valmiiksi, esittelenpä teillä välillä näitä, mitä on tehty aiemmin. Tässä tapauksessa Äiti on tehnyt. Mutta koska hän ei ehtinyt tätä kuvata ennen paketoimista, minä sitten kuvasin lahjan avaamisen jälkeen!

Sain siis joskus lahjaksi tällaisen ihanan Seashore cowl -huivin. Käytännössähän se on vain yhtenäinen, vähän alaspäin levenevä tuubi, joka pujotetaan pään yli hartioiden ympärille. Se ulottuu noin kyynärpään korkeudelle ja vähän navan yläpuolelle. Eli sitä käytetään kaikkien muiden vaatteiden päällä. Ihan superkiva juttu monen asun piristykseksi ja kaunistukseksi! 


Olen käyttänyt tätä jonkin verran töissä ja joka kerran saan ihastunutta palautetta. Se huono puoli tämän käytössä on, että sitä on vaikea saada sopimaan takin alle hihojen kohdalta. Jos menen vain toimistolle, laitankin takin ilman Seashorea ja pujotan sen vasta töissä päälleni. Toinen kurja juttu on, että tämä minun yksilöni on käytössä vähän venynyt. Tuo neulos on vähän sellaista, että se joustaa leveyssuunnassa. Muutenhan se ei haittaa, mutta hartioilta se on alkanut jo vähän valua. Eli jos teette tällaisen, tehkää aluksi vähän naftimpi niin tältä ongelmalta vältytään. Ohjeen Äiti on käsittääkseni katsonut Ravelrysta. 

Tällaiset ajattomat pukineet ovat kyllä vaatekaapin suuria aarteita. Kiitos siis tästä, Äiti! Taidanpa itse asiassa valita taas huomisen työasun niin, että saan Seashoren käyttöön.

inari



perjantai 20. helmikuuta 2015

Ohut perussukka

En osaa ilman ohjetta kutoa minkäänlaisia koukeroita. Edes sukkiin. Vaikka kukaan oikea kutoja ei taidakaan enää kutoa kuviottomia perussukkia, minä kudon. Käytännön syistä.


Näissä sukissa käytännön syitä on kaksikin: aloitin ne eräänä koulutuspäivänä enkä ikinä kehtaa koulutuksissa pitää mitään ohjeita esillä. Hyvä, että kehtaan kutoa. En siis voinut katsoa ohjetta, mutta jaksan niin paljon paremmin keskittyä, jos kudon, että jotain oli pantava alulle. 

Toinen käytännön syy liittyy tulevaan käyttöön. Nämä ovat tällaiset ohuet villasukat, jollaisia ehdottomasti tarvitsen talvikenkien sisään. Tai olisin tarvinnnut koko talven, nythän täällä on jo merikin alkanut sulaa. Mutta ensi talvena tarvitsen varmasti taas! Kenkäsukissa on parempi, ettei ole koukeroita, jotka voisivat painaa. Olen ihan yliherkkä kaikelle kengissä painaville asioille.


Malli on omasta päästä (wuhuu!) ja kantapääkin on tehty (monen purkamisen jälkeen) ihan ilman ohjetta. Kyllä tämä vielä tästä! Kärkeen katsoin ohjetta koulutuspäivän jälkeen, sillä en osaa tehdä tuollaista sädekavennusta ilman ohjetta. Kiilakavennuksen olisin ehkä osannut, mutta se saattaa painaa kengässä. 


Kantapäähän liittyy kyllä yksi kysymys. Se on tehty ihan samalla tavalla kuin muidenkin villasukkieni kantapäät, mutta silti siitä tuli tuollainen "loiva" eikä 90-asteen kulmassa oleva, kuten niistä pitäisi tulla. Johtuuko se tuosta langan ohuudesta vai mistä? Miten se olisi pitänyt tehdä tällaisella langalla, että siitä olisi tullut tavallisen näköinen?

Lanka on Taito.fin Roosa Nauha -sukkalankaa, jota kudotaan puikoilla 2½. 10x10 = 30s 40krs. Yhdellä puikoilla on 15 silmukkaa eli koko sukassa yhteensä 60s.



Toivotaan vielä muutamaa pakkaspäivää tänne Kaupunkiinkin, niin ehdin kokeilla näitä sukkia vielä tänä talvena - jos siis saan tuon toisenkin valmiiksi!
inari

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Terveisiä sairastuvalta


Täällä, kuten varmasti monen muunkin luona, vierailee tällä hetkellä hyvin kutsumaton vieras. Olemme saaneet ärhäkän flunssan vaivoiksemme. Mieheni sanoi, ettei hän ole koskaan aikuisena ollut näin kipeä kuin nyt on ollut.

Olemme viikonlopusta alkaen yskineet, maanneet, juoneet teetä ja katsoneet tennistä Youtubesta. Pitkään olemme toivoneet yhteistä, kiireetöntä aikaa kotona. No, nyt sitä on, mutta emme jaksa muuta kuin vaihtaa sohvaa välillä.




Lisäksi mies jaksaa suunnitella remonttia. Ja minä kiukutella.

Parempaa hiihtolomaviikkoa teille muille!
inari



perjantai 13. helmikuuta 2015

Myssy Ystävänpäiväksi

Ystävänpäivää hyvät ystävät!


Havahduin tässä, että ystävänpäivä on tulevana lauantaina, jolloin työtoverini ei ole enää paikkakunnalla. Hän tässä ajat sitten kertoi, että yksi tekemistäni myssyistä on lähtenyt omille teilleen ja että hän kaipailee sitä kovin. Päätin, että heti kun tulee aikaa, kudon hänelle uuden. Onneksi olen tallentanut neulepäiväkirjaani edellisen myssyn tiedot.
Siispä puikot viuhumaan!

Talventörröttäjät!
 Ei tuo myssy ihan noin huvittavalta päässä näytä kuin kuvauksessa. Kuvasin sen kiireessäni (kyllä eläkeläisillä on usein kiire!) moppilankarullan päällä.

Langaksi myssyyn valitsin ihanan tuntuisen Lana Crossin Inca langan. Väriksi valikoitui vaalean ruskea, (semne hiuka vaaliamp ko paffilaatiko ova).



 Tuo Inca lanka on ihanan tuntuista käsissä. Lanka on 100 % Baby Alpakkaa. Sitä oli myös hyvä ja nopsa kutoa.


Malli on Kauhavan Kangas-Aitan Silo-Pipo.



Puikkoina resorissa 3½ ja muuten myssyssä 4. Mallissa sanotaan, että neulo 7 kertaa pitsineuleen kerrokset, mutta minä tein niitä 10. Pipot saavat olla mielestäni vähän löysempiä eikä ihan päätä pitkin meneviä, sano tytär mitä sanoo!



Oikein kivaa ja iloista Ystävänpäivää kaikille ystävilleni vaikka ette nyt pipoa saakaan! Ajattelen teitä kaikkia ja jokaista erikseen lämmöllä!
Piki



sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Uusi lehti elämän kirjassa

Se on kuulkaas nyt sitten niin, että tämän Fammun leipätyö on tehty. Totta se on. Monta kertaa olen tätä tilannetta pohtinut ja kuvitellut, mutta nyt siitä tulee tosi. Viimeinen työpäivä on ohi. Vietän ansaittuja lomapäiviä, mutta en palaakaan lomalta töihin vaan eläkkeelle!


Aika huima ajatus. Sitä on vielä vaikea ymmärtää, vaikka sainkin kuulla paljon kauniita sanoja ja sävelmiä, ottaa vastaan kukkia, lahjoja ja halauksia. Sain paljon, paljon onnentoivotuksia ja kiitoksia.

Sain myös itse puhua ja liikuttua. Ei se kuulkaas niin helppoa ole. Ennen sitä kuvitteli, että eläkkeelle pääsy on helpotus. Minun kohdallani se ei ollut mikään pääsy eikä joutuminen vaan omasta vapaasta tahdosta tehty päätös. Aika tuli täyteen mutta päätös ei ollut helppo. Eikä se tunne vapaudesta myöskään ole helppo.


Elämässä kääntyy ihan uusi lehti. Se on kuin uusi kirja, josta ei voi tietää mitään etukäteen. Aikaisemmat suuret muutokset elämässä ovat olleet sellaisia, joissa on jotain odotettavaa, jotain uutta, jotain konkreettista. Mutta nyt, mitä odotan? Että pysyn / pysymme terveinä, hengissä, järjissämme?

Oikeasti onhan nyt myös paljon kivaa tulossa, mutta jotain on auttamattomasti takana. Olen tykännyt työstäni ihmisten parissa ja se arvatenkin vähenee, varsinkin täällä syrjässä asuessamme. 
Työkaverit eivät tietenkään katoa mihinkään, mutta ne yhteiset puheenaiheet ja kokemukset vähenevät. Mistä minä heille puhun? Siitä, miten kettu oli taas käynyt takapihalla ja syönyt leivänkannikat. miten nyt olen järjestänyt lankani, värin mukaan tällä kertaa. Mitä lapsenlapset ovat oppineet tai tehneet tai osaavat. Hei, niistähän puhuin jo työssä ollessanikin! Onhan noita aiheita.


Halusin vain sanoa, ettei se eläkkeelle jääminen ole pelkästään helpotuksen tunne, vaikka kyllä kai ajanmittaan sekin tunne tulee. Nyt on yhtä aikaa haikeaa ja ihanaa.

Kuvissa näkyvä neulottu nukke on yksi lahjoistani. Se on oikeastaan enkeli, jolla on siivet selässä. Nukke on neulottu Arnen ja Carloksen "Neulo kesä kotiisi" kirjan ohjeen mukaan. Siinä tuo nukke on Hippi! Eikö olekin ihana!


Entäs nämä kaikki kauniit kukat, jotka olen saanut! Kiitos tätäkin kautta kaikille ihanille ihmisille!

Opettelen olemaan kiireestä vapaa. Antamaan aikaani sille, joka sitä eniten tarvitsee. Olemaan läsnä silloin, kun minun toivotaan olevan paikalla. Opettelen olemaan surematta huomisesta, iloitsemaan käsillä olevasta ajasta. Opettelen olemaan joka päivä kiitollinen kaikista läheisistäni.
Lähden joka päivä ulos ja syön säännöllisesti. Hoidan huolella tätä vanhenevaa naista!

Piki

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Virkatut pallot



Olikos se nyt viime kesänä (tai saattoi olla toissakin...), kun värjäsimme Kool-Aideilla lankoja Äidin kanssa. Viime kesänä (ja se oli ihan varmasti viime kesä!) aloitin niistä yhden projektin, joka vähitellen alkaa valmistua.


Jonna Hietalan "Kerällä. Kotiin ja ylle. 45 nopeaa käsityötä" -kirjassa oli kerrassaan valloittava ohje virkatuista palloista ja siitä sain inspiksen kokeilla näitä kotonakin. Muuten noudatan ohjetta täysin (niin kuin aina, koska en kestä tehdä vastoin ohjeita), mutta vanun sijasta laitoin sisukseksi massapallon. Niitä tietysti löytyi Äidin ehtymättömistä kaapeista. 



Tein palloja kolmessa eri väriskaalassa. Ne olisi tarkoitus yhdistää toisiinsa ketjusilmukkaketjuilla kolmeksi eri sarjaksi vähän niin kuin ne aivan ihanat La case de cousin paulin valosarjat, joista olen kauan haaveillut (ja joista myöhemmin lisää). Kuvittelin jo saavani nämä valmiiksi Pikkuisille joululahjoiksi, mutta eipä siinä niin käynytkään. Vaan onhan noita merkkipäiviä tulossa jatkuvasti lisää!




Värikästä viikkoa!
inari

maanantai 2. helmikuuta 2015

Orkideat ikkunoilla



Olen vuosien varrella luopunut kaikista muista kodin kasveista paitsi orkideoista. Mutta orkideoissa minulla sitten onkin se periaate, että enemmän on enemmän.

Sen periaatteen mukaisesti niitä sitten kertyykin vähän jokaiselle ikkunalaudalle. Muuton aikana annoin muutaman poiskin, mutta pääsääntöisesti en raaski luopua niistä yhdestäkään. Orkideaahan ei kannata missään tapauksessa heittää pois, vaikka se lopettaisi kukkimisen. Se kyllä alkaa kukkia uudestaan ennemmin tai myöhemmin. Yleensä myöhemmin. Ainakin osa minun kasveistani kukkii harvemmin kuin kerran vuodessa. Mutta niin kauan kun on hengissä, saa meillä olla. Siitä pidetään kiinni.


Kierrätän kukkien paikkoja sen mukaan, missä vaiheessa kukkimistaan ne ovat. Lepäävät yksilöt saavat nuolla haavojaan ja kasvattaa uusia lehtiä esimerkiksi makuuhuoneessa. Siellä ei ole niin väliä, miltä näyttää. Nupullaan olevat ja kukkivat pääsevät sitten paremmille paikoille oleskelutiloihin. Parhaimmillaan olevat saavat esitellä upeita kukkiaan ruokapöydän kaunistuksena. 


Ennen uppokastelin orkideojani, mutta sillä tyylillä ne eivät oikein menestyneet vaan kuihtuivat vähitellen pois. Nykyisin teen Anoppini ohjeiden mukaan ja kastelen kukkia kerran viikossa noin pari senttiä ruukun pohjalle. Lisäksi annan lannoitetta (tikkuja tai nestemäistä, mutta orkideoille suunnattua) muutaman kuukauden välein. Sillä tyylillä Anopillani on valtavasti kukkivat orkideat. Minulla ei ihan samanlaiset. Mutta en toisaalta kastelekaan niitä yhtä säännöllisesti tiettynä viikonpäivänä enkä muista antaa lannoitettakaan kuin joskus. Onneksi nämä ovat anteeksiantavaista sorttia, joten ne pärjäävät tällaisella vähän huolimattomammallakin hoidolla. (Ja ainahan voi ostaa uuden, jos yksikään olemassaolevista ei satu olemaan kukassa.)



Uudessa kodissa on tullut vastaan yksi uusi ongelma: osa orkideoista tekee kukkavarret ja nuputkin, mutta nuput kuihtuvat ennen kukkien avautumista. Se on tosi sääli. En keksi sille muuta selitystä kuin ikkunalaudat, joiden alapuolella on kuumalla paahtava patteri. Se ei taida olla ihan optimaalinen paikka orkideoille. Mutta parempaakaan ei ole, joten näillä on mentävä.


Vanhin (ja tärkein) orkideani on jo viisi vuotta vanha. Ostin sen sitä hetkeä varten, kun aviomieheni (silloinen potentiaalinen poikaystäväehdokas) tuli käymään luonani ensimmäistä kertaa. Se myös kukkii kaikista ahkerimmin: kaksi tai kolme kertaa vuodessa ja aina pitkään kerrallaan. Sen hengissä pitäminen aiheuttaa jo tietynlaisia paineita. Ehkäpä se ansaitsisi tänä keväänä vähän isomman ruukun pysyäkseen jatkossakin yhtä elinvoimaisena.


Tammikuusta on selvitty (jee!), joten voinee kai jo sanoa kevätterveisin ja ihanaa viikon alkua toivottaen, inari