sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Pihatöitä!

Niin tässä on vaan käynyt, että pihatyöt ovat vieneet aikani ja voimani. Kuka olisi uskonut?
Ei tietenkään kukaan. En minä itsekään. kaikki alkoi siitä, kun tehokaksikko (kuopus vaimoineen) itä-Suomesta saapui visiitille ja auton tavaratilasta kannettiin kuvassa näkyvät laatikot. Olin jossain puhelussa maininnut, että tarvitsisin laatikot, joihin kylväisin persiljaa ja salaattia. Arvelin selviytyväni laatikoiden hoitamisesta.




Jutussa kävi niin kuin monelle muullekin. Homma paisui ja paisui. Laatikoille kun etsittiin ja suunniteltiin paikkaa. Se oli selvää, että terassin (jonka toinen nuoripari viime kesänä teki) viereen ne tulisivat.
Tuumasta toimeen!

 
 
Hiekkakasa oli omasta takaa ja hyvä naapuri toi suuren kauhallisen multaa. Kiitos vaan oikein kovasti!!
Mies lähti toiseen suuntaan ostamaan hiekan alle kangasta. ja me muut toiseen suuntaan taimia hankkimaan. Aika oli rajallista,  lauantai-illasta sunnuntai-iltaan.
Miniäkulta kävi rappusten vieressä olevien vanhojen kukkapenkkien kimppuun ja uudisti ne kokonaan.
Minä seurasin vierestä ja olin koko ajan tekevinäni jotain. katselin kuinka hän hellin käsin puhdisti kukkienjuuret rikkaruohoista ennenkuin istutti ne uudelleen. Ensi kerralla minäkin osaan!
 Tässä toisen puolen kukkapenkki heti valmistuttuaan.
Jännityksellä odottelen, miten kaikki juurtuvat paikoilleen ja alkavat kasvaa.


ja tässä toinen puoli. Kullerot siirrettiin marjapuskien alta paremmalle paikalle ja näkyviin. Vuosia ne ovat kukkineet lähes näkymättömissä.
Tässä alue apilansiementen kylvöä vaille!

 Nyt on sekin ihme nähty, että myös Mies taisi hiukkasen innostua. Ainakin kankaan lisäksi hänen autostaan tuli kaksi valtavankokoista Tuijaa peittämään hakkuuaukean näkymää.



Seuraavana päivänä hän oli hakenut omenapuuntaimia ja kauan haluamansa Hevoskastanjan.
Tällaista puutarhasuunnittelua täällä maalla! Ystäväni, oikea puutarhuri, kauhistuisi varmaan moista touhua, mutta minusta tämä on kivaa. olemme asuttaneet tätä mökkiä vasta kolme vuotta ja siitä ajasta minä olen ollut kaksi vuotta toisella paikkakunnalla töissä, joten se selittänee osittain kaiken rempallaan olon. 

Oli miten oli,  tästä pihankolkasta tuli ja tulee kiva, kunhan kaikki kasvavat ja juurtuvat. Pihakalusteita ei ehditty vielä hakea esille ja minä en yksin niitä pysty kantamaan.
 Nyt odottelen jännityksellä, mitä pihassa tapahtuu, kun tytär tulee viikoksi koiraa ja kissaa hoitamaan! viime kesänä ilmestyi juuri tuo terassi. Sen paikalla oli lähtiessämme lähes ryteiköltä näyttävä ikivanha kukkapenkki, jonka olivat vallanneet kultapiiskut.

Käsityörintamallakin on valmistunut jotain pientä. Tiskirättejä! On mukava tehdä pieniä, nopeita töitä, jotka eivät pähkäilyjä vaadi.
Virkattu mattokin valmistui, mutta kuva jäi ottamatta ja matto matkasi jo toisellepuolen Suomea.

Näissä tunnelmissa maalla. Kaupungissa toiset.  Onnittelut vielä sinne rakkaalle tyttärelle! Upeaa, että sait sen viran! Muista, että täällä maalla on rentouttavia projekteja, kun työasiat painavat liikaa. Yritä ottaa pieni irtiotto ja tuo kätesi multaan....Se tekee ihmeen hyvää. Aika kuluu kuin siivillä ulkona puuhastellessa. sen jälkeen on kroppa tehneen makuinen ja uni maittaa.

Terkuin Piki


maanantai 14. toukokuuta 2012

Sohva ja muuta sisustusta

 Ektorp muutti meille! Siinä se nyt on huputettuna. Jos kurkistaisi suojapeitteen alle, näkyisi valkoista. olen tuosta sohvasta haaveillut jo kauan. Siinä on mittasuhteet sopivat vartalolleni. Voin istua hyvin ja nojata selkänojaan ilman montaa kerrosta tyynyjä! Se tuntuu pehmeältä ja lämpimältä. Ihan kuin istuisi syliin..


Harmi vaan, että tässä huushollissa se on pidettävä huputettuna ainakin jonkin aikaa. Nuo koirat, tarkoitan siis Kerry ja Lemmikki, ovat aika kuratassuja, kun tulevat tuolta pihalta. Siinä ei sohva kauaa valkoisena pysyisi!  Lisäksi on vielä se kissanrontti, joka on tehnyt tässä kodissa eniten pahaa! Sohvanreunoista ei paljoa jäisi jäljelle, kun se pääsisi teroittamaan kynsiään.
Minä iloitsen tuosta uudesta perheenjäsenestä, sillä myös neulekerho mahtuu paremmin puikkoilemaan. Kun sohva on tarpeeksi iso, sen eteen sopi mielestäni ihan hyvin pyöreä pöytä, jonka saa vielä venytettyä isommaksikin tarpeen tullen. (ajattelin taas kerhoa....)

Siinä samalla järjestelin vähän muitakin paikkoja. Keräsin Tildajuttuja kasaan enkä arvannut, kuinka pian niitä tarvittaisiin. Kuvassa ei näy Tilda-kirjani, jotka olivat viikonloppuna inspiraation lähteenä.                                                           

















               Vietimme siskontytön kanssa ihanaa ompeluviikonloppua! aloitimme perjantaina hankkimalla tarpeita kirppiksiltä ja illalla sitten levitimme pöydän ja nostimme molempiin päihin ompelukoneet ja keskelle Tilda- kirjat.
Onneksi en muistanut innostuksissani ottaa kuvia tuosta tilasta. Saatte kuvitella sen ihan itse. joukossa pyöri näet kissan ja koiran lisäksi vilkas pikkuprinssi, 6 v ja hänen prinsessasisarensa 10 kk, vilkas kuten veljensä! jokainen ompeluinnostuksen vallassa ollut tietää, että mitä vain sallii kanssaihmisille, kunhan ompelu ei keskeydy!
Mies yhden koiran kanssa oli paennut jo merille, joten pyjamiakaan emme malttaneet vaihtaa yltämme vaan aamulla jatkettiin kiireen vilkkaan siitä, mihin yöllä jäätiin! Täällä maalla kun voi ulkoiluttaa koiran vaikka yökkäri päällä!!
Äitienpäivä-aamuna toivotimme toisillemme hyvää äitienpäivää ja päätimme istua kauan ja hartaasti aamupalapöydässä. Leivoimme itsellemme tuoreet sämpylät ja leivokset. Lapsen kanssa kävin kukkasilla. Keräsimme valkovuokkoja hänen äidilleen ja lapsi lauloi hassun laulun (jonka nimeä en nyt muista - help me, siskontyttö!) äidilleen.
Vähän vielä ehdimme ommella ja niinpä mukaan lähti vaikka mitä kylpynhuoneen kaunistukseksi. kaikki kuvat ompeluksista jäi ottamatta siinä hulinassa!
Mukavaa oli äitienpäivän vietto vaikka en surukseni omia lapsiani ja lapsenlastani nähnytkään. Toiste sitten! Terveisiä vaan sinne kaupunkiin täältä maaseudun rauhasta! Hih! hih hii!!

                                                  

tiistai 8. toukokuuta 2012

Sijoituksia ?

Maaseutu on herännyt henkiin. Kevät on tullut! Tekemisen ilo tarttuu tänne torppaankin. On kiva katsella työmatkalla, kun joka pellolla pörrää jokin kone traktorin perässä. Tuntuu kuin kaikki ihmiset olisivat tulleet ulos tuvistaan ja puuhaavat jotakin ulkosalla.
Meidänkin pihaan tuli yksi ilta puukuorma! Onpa taas, millä talvella lämmittää.
Kevät on ihmeellistä aikaa ja ilahduttaa joka vuosi pienillä asioilla. Yhtäkkiä huomasin keskellä hakattua metsänreunaa pääsiäisliljojen kukkivan. Olin heittänyt edellisenä keväänä kuivat sipulit multineen metsänreunaan ja nyt ne nousivat sieltä kukkimaan! Tai toisaalla pihalla pienet hennot skillat kukkivat sinisenään ja muistuttavat minua antajastaan!

Kukkaset
 Pitkästä aikaa ehdimme vierailullekin. Tapasimme sukulaisia ja kukkasina vein itsevärjäämiäni lankoja itse virkatussa korissa. Oli todella mukava jutella pitkästä aikaa.                                                                
Aarrearkku
Jotain olen saanut valmiiksi ja talletetuksi matkalaukkuun odottamaan tulevaa käyttöä. haluaisin olla kuin oma mummoni, jolla oli aina antaa sukkia meille lapsille kun vierailimme mummolassa.

Toki minun pitää esitellä myös sijoitukseni! toiset sijoittavat osakkeisiin ja arvopapereihin. Minä lankoihin. Arvolankoihin.
Oli jännä ilta tilata noita Wollmeisen lankoja yhdessä neulekerholaisten kanssa. Ja voitte arvata, että vielä jännempää oli kun ne tulivat postissa. Avasimme paketit yhdessä ja jaoimme langat hyvässä sovussa. Kaikki olivat upeita lankoja mutta meille heräsi kuitenkin ajatus, että joskus pidetään vaihtarit ja jokainen saa vielä miettiä ja vaihtaa vyyhtinsä. Mitäänhän noista ei malta tehdä - ainakaan vielä! Ehkä sitten, kun on oikein monta vyyhtiä...

Täällä maalla eletään iloista aikaa näin keväällä. Työtä on paljon, mutta sitä tehdään hyvillä mielin ja siunausta pyytäen.
Joko siellä kaupungissa taimet parvekkeella kasvavat? kyselee Pikiäiti