tiistai 26. marraskuuta 2013

Nuttuja vauvoille



Kummallekin veljelleni on syntynyt tänä syksynä vauva. Kudoin jo kesällä molemmille pienet nutut lähetettäväksi heti, kun he ovat syntyneet. Suunnitelma onnistui melkein. Ontuvana kohtana voidaan pitää neppareiden ja niitä peittävien nappien kiinnittämistä. Ei se itse ompeleminen vaikeaa ollut, mutta homman alulle saaminen oli! Vaikka täytyy myöntää, että en ihan kaikkien tyttökoulun ompelusääntöjen mukaan niitä kyennytkään kiinnittämään. 






Joka tapauksessa toinen on jo ollut käytössä ja hyväksi havaittu. Ja minä olen kyennyt tekemään alusta loppuun ihan itse asustetta isomman vaatteen, jota oikea ihminen voi käyttää. Näille pikkuisille taidan kutoa useamminkin. <3




Lankana oli TeeTeen Helmi, jota oli aivan ihana kutoa.
Ilmeisesti se on käytössäkin ihan hyvä, tosin vähän tuppaa kai nuhraantumaan. Mutta eipähän vauvat kovin kauaa samaa vaatetta käytäkään, joten kestävyys ominaisuus lienee vähemmän tärkeä kuin pehmeys ja lämpö. Ohjeena oli Erika Knightin suloisesta kirjasta "Pehmoisia neuleita pienokaiselle" löydetty nutun ohje. Koko hoito kudottiin yhteen menoon alhaalta takaa aloittaen. Etukappaleet kudottiin erikseen. Nuttuun tuli saumoja siis vain käsien alle ja sivuille. Eikä niidenkään väkertäminen ollut ihan parasta osaamistani. Mutta purkaminen kasvattaa sisua!






Viikonloppuna sitten juhlitaan toista pienokaista! 

inari

torstai 21. marraskuuta 2013

Pannunalusia matonkuteesta


Kylläpä löysinkin kivan käsityön: matonkuteesta virkatun pannunalusen! Ymmärrän, että joku muukin on saattanut joskus keksiä tämän saman asian...

Olenhan minä ennenkin työstänyt matonkuteita, mutta jostain älyttömästä syystä vain puikoilla kutoen. Älä tee sitä virhettä! Hirveää vääntämistä ja tuskaa. Yhden jutun jälkeen ei taatusti tule aloitettua toista. Yhdestä jännästä langasta virkkasin sellaisia korejakin (olen unohtanut esitellä, mutta teen sen), mutta niistä tuli liian löpsöjä. Matonkude-matosta olen aina haaveillut, mutta olen jotenkin ajatellut sen olevan ihan liian suuritöinen urakka. (Yllättäen Äit on kyllä tehnyt meillekin sellaisen!) Että niin se pannunalusen virkkauskin on jäänyt.



Kunnes nyt sain Äidiltä vinkin Kangasaitan hyvästä ohjeesta ja jostain syystä tulin kokeilleeksikin sitä. Tein tuon maton alun pannunaluseksi. Helppoa, toimivaa ja näppärää. Alusia ehtii tehdä suunnilleen kaksi yhden Avaran luonnon aikana. Voi mitkä mahdollisuudet nämä antavat joululahjaideoihinkin! 

Sitä paitsi Anoppi oli kehunut Miehelleni, että meidän antamat (Äidin tekemät) pannunaluset ovat parhaita.

inari


Ps. Nämä narukasat odottavat siis kerijää. Nuo ruskeat eivät taida sopia kenenkään kotiin, on tehtävä valkoista.



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Neulottuja kaulahuiveja

Puikoillani on (muun muassa...) kaksi kaulahuivia. Toinen minulle ja toinen Miehelleni. Rakastan kaulahuivien tekemistä! Niissä ei tarvitse stressata lainkaan, sopiiko tämä, osaanko minä, onko kavennukset ja levennykset ja silmukkamäärät oikein. Sen kuin vain huristaa menemään ja aina tulee sekä kivaa että sopivaa.



Tämä minun huivini on se ensimmäinen pitsineuleeni, josta jo kerroinkin. Siinähän tietysti tarvitsee hiukan välittää kavennuksista ja muista, mutta oikeastaanhan se vain tekee kutomisesta kiinnostavampaa.



Katsokaa tuota ihanaa lankaa ja sen väriä! Sain kolme vyyhtiä (ovatko nämä tällaiset pienet jututkin vyyhtejä, jos ne eivät ole keriä?) Äidiltä. Lanka on Manosin Silk Blend Fino eli käsinvärjättyä silkkilankaa. Sitä on tosi kiva kutoa ja jälkikin näyttää hyvältä. Ilmankos ne saavat kaikkiin kirjoihin niin kauniita neuleita aikaiseksi, kun aina on käytössä vain langoista parhaimmat. Harmi vain, ettei sitä itse raaski ostaa kaikkiin töihin ihan mitä lankaa tahansa.



Mutta tämä on ihana! Pidän huivista hurjasti jo nyt!

Toinen huivi tulee siis Miehelleni. Kudoin hänelle viime keväänä tällaisen samanlaisen, mutta eri väreissä. Ja se on kuulemma niin hyvä, että pitää saada samanlainen toisenkin takin kanssa. Siis niin, että se sointuu takin väreihin. Rakas, saat kuinka monta huivia tahansa, jos ne todellakin sointuvat takkien väreihin!



Miehen huivilankojen kriteerinä on niiden kestävyys ja edullisuus (tällä kerralla Hjerte Garnin Lima). Koska mistä sitä tietää, vaikka olisi kuinka hyvä ja sointuva huivi, jos se silti sattuu joskus jäämään johonkin väärään naulakkoon.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kutomispäiviä


Roudaan meidän olkkarin usein vapaapäivinä täyteen lankoja ja kutomuksia. Tai en välttämättä roudaamalla roudaa, mutta ne vain kulkeutuvat. Kun vapaapäivien alkamisiltana on kiva tehdä jotain, ensimmäisen vapaapäivän aamuna seuraavaa, koiralenkin jälkeen kolmatta, iltapäivällä aloittaa uutta ja illalla sitten vielä jotain muuta. Ja seuraavana vapaapäivänä sama juttu! Siinähän sitä sitten jo on ja kutomukset täyttävät pöydät ja sohvat.

Ohessa muutamia kuvia joistakin sellaisista päivistä. Ihanaa kutomisviikonloppua vain meille kaikille!