tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi 2014!

Ketjusilmukat kiittävät lukijoitaan kuluneesta vuodesta ja toivottavat ihania kutomishetkiä myös vuoteen 2014! 


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kastelahja: Vauvanpeitto


Näin joulun alla ei oikein tohdi meneillään olevista käsitöistä paljoakaan julkisesti huudella. 

Siispä pitää palata reilun viikon takaiseen toisenlaiseen juhlaan: yksi meidän perheen uusista ihmisistä kastettiin. Minä olin jo kauan sitten aloittanut peiton tekemisen. Olen sitä muistaakseni täälläkin teille esitellyt. Jossain vaiheessa usko loppui jo kesken peiton valmistumisen suhteen. Mutta lopulta peitto tuli kuin tulikin valmiiksi kastepäivän aamuna pikkuleipien paistuessa uunissa!

Toivotaan, että tämä lämmittää Pientä Poikaa!





tiistai 26. marraskuuta 2013

Nuttuja vauvoille



Kummallekin veljelleni on syntynyt tänä syksynä vauva. Kudoin jo kesällä molemmille pienet nutut lähetettäväksi heti, kun he ovat syntyneet. Suunnitelma onnistui melkein. Ontuvana kohtana voidaan pitää neppareiden ja niitä peittävien nappien kiinnittämistä. Ei se itse ompeleminen vaikeaa ollut, mutta homman alulle saaminen oli! Vaikka täytyy myöntää, että en ihan kaikkien tyttökoulun ompelusääntöjen mukaan niitä kyennytkään kiinnittämään. 






Joka tapauksessa toinen on jo ollut käytössä ja hyväksi havaittu. Ja minä olen kyennyt tekemään alusta loppuun ihan itse asustetta isomman vaatteen, jota oikea ihminen voi käyttää. Näille pikkuisille taidan kutoa useamminkin. <3




Lankana oli TeeTeen Helmi, jota oli aivan ihana kutoa.
Ilmeisesti se on käytössäkin ihan hyvä, tosin vähän tuppaa kai nuhraantumaan. Mutta eipähän vauvat kovin kauaa samaa vaatetta käytäkään, joten kestävyys ominaisuus lienee vähemmän tärkeä kuin pehmeys ja lämpö. Ohjeena oli Erika Knightin suloisesta kirjasta "Pehmoisia neuleita pienokaiselle" löydetty nutun ohje. Koko hoito kudottiin yhteen menoon alhaalta takaa aloittaen. Etukappaleet kudottiin erikseen. Nuttuun tuli saumoja siis vain käsien alle ja sivuille. Eikä niidenkään väkertäminen ollut ihan parasta osaamistani. Mutta purkaminen kasvattaa sisua!






Viikonloppuna sitten juhlitaan toista pienokaista! 

inari

torstai 21. marraskuuta 2013

Pannunalusia matonkuteesta


Kylläpä löysinkin kivan käsityön: matonkuteesta virkatun pannunalusen! Ymmärrän, että joku muukin on saattanut joskus keksiä tämän saman asian...

Olenhan minä ennenkin työstänyt matonkuteita, mutta jostain älyttömästä syystä vain puikoilla kutoen. Älä tee sitä virhettä! Hirveää vääntämistä ja tuskaa. Yhden jutun jälkeen ei taatusti tule aloitettua toista. Yhdestä jännästä langasta virkkasin sellaisia korejakin (olen unohtanut esitellä, mutta teen sen), mutta niistä tuli liian löpsöjä. Matonkude-matosta olen aina haaveillut, mutta olen jotenkin ajatellut sen olevan ihan liian suuritöinen urakka. (Yllättäen Äit on kyllä tehnyt meillekin sellaisen!) Että niin se pannunalusen virkkauskin on jäänyt.



Kunnes nyt sain Äidiltä vinkin Kangasaitan hyvästä ohjeesta ja jostain syystä tulin kokeilleeksikin sitä. Tein tuon maton alun pannunaluseksi. Helppoa, toimivaa ja näppärää. Alusia ehtii tehdä suunnilleen kaksi yhden Avaran luonnon aikana. Voi mitkä mahdollisuudet nämä antavat joululahjaideoihinkin! 

Sitä paitsi Anoppi oli kehunut Miehelleni, että meidän antamat (Äidin tekemät) pannunaluset ovat parhaita.

inari


Ps. Nämä narukasat odottavat siis kerijää. Nuo ruskeat eivät taida sopia kenenkään kotiin, on tehtävä valkoista.



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Neulottuja kaulahuiveja

Puikoillani on (muun muassa...) kaksi kaulahuivia. Toinen minulle ja toinen Miehelleni. Rakastan kaulahuivien tekemistä! Niissä ei tarvitse stressata lainkaan, sopiiko tämä, osaanko minä, onko kavennukset ja levennykset ja silmukkamäärät oikein. Sen kuin vain huristaa menemään ja aina tulee sekä kivaa että sopivaa.



Tämä minun huivini on se ensimmäinen pitsineuleeni, josta jo kerroinkin. Siinähän tietysti tarvitsee hiukan välittää kavennuksista ja muista, mutta oikeastaanhan se vain tekee kutomisesta kiinnostavampaa.



Katsokaa tuota ihanaa lankaa ja sen väriä! Sain kolme vyyhtiä (ovatko nämä tällaiset pienet jututkin vyyhtejä, jos ne eivät ole keriä?) Äidiltä. Lanka on Manosin Silk Blend Fino eli käsinvärjättyä silkkilankaa. Sitä on tosi kiva kutoa ja jälkikin näyttää hyvältä. Ilmankos ne saavat kaikkiin kirjoihin niin kauniita neuleita aikaiseksi, kun aina on käytössä vain langoista parhaimmat. Harmi vain, ettei sitä itse raaski ostaa kaikkiin töihin ihan mitä lankaa tahansa.



Mutta tämä on ihana! Pidän huivista hurjasti jo nyt!

Toinen huivi tulee siis Miehelleni. Kudoin hänelle viime keväänä tällaisen samanlaisen, mutta eri väreissä. Ja se on kuulemma niin hyvä, että pitää saada samanlainen toisenkin takin kanssa. Siis niin, että se sointuu takin väreihin. Rakas, saat kuinka monta huivia tahansa, jos ne todellakin sointuvat takkien väreihin!



Miehen huivilankojen kriteerinä on niiden kestävyys ja edullisuus (tällä kerralla Hjerte Garnin Lima). Koska mistä sitä tietää, vaikka olisi kuinka hyvä ja sointuva huivi, jos se silti sattuu joskus jäämään johonkin väärään naulakkoon.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kutomispäiviä


Roudaan meidän olkkarin usein vapaapäivinä täyteen lankoja ja kutomuksia. Tai en välttämättä roudaamalla roudaa, mutta ne vain kulkeutuvat. Kun vapaapäivien alkamisiltana on kiva tehdä jotain, ensimmäisen vapaapäivän aamuna seuraavaa, koiralenkin jälkeen kolmatta, iltapäivällä aloittaa uutta ja illalla sitten vielä jotain muuta. Ja seuraavana vapaapäivänä sama juttu! Siinähän sitä sitten jo on ja kutomukset täyttävät pöydät ja sohvat.

Ohessa muutamia kuvia joistakin sellaisista päivistä. Ihanaa kutomisviikonloppua vain meille kaikille!










maanantai 28. lokakuuta 2013

Tuubihuivi Silmu-langasta

 


Tein jo pitkän aikaa sitten yksinkertaisen ja helpon, mutta mielestäni kuitenkin kivan näköisen tuubihuivin Novitan Silmu-langasta. Ohjeen löysin Novitan omilta sivuilta. Yksinkertaisuudessaan ohje on sellainen, että luodaan silmukat, neulotaan ainaoikein-neuletta ja ommellaan huivin päät yhteen. Silmukoita sellainen määrä, että huivista tulee omaan käyttöön sopivan mittainen ja korkeutta saman logiikan mukaan. Voiko helpompaa olla!

Silmu-lankaa oli vähän hankala kutoa, koska siinä olevat pienet lankanypyt tuppasivat tarttumaan kiinni väärissä kohdissa. Mutta se oli pieni harmi, sillä huivi neulottiin paksuilla puikoilla, jolloin silmukoista tuli väljät ja niitä oli helppo käsitellä. Varmasti moni muukin kiva lanka sopisi tähän huiviin. Ehkäpä sitä ehtisi vielä aloittaa jonkun joululahjaprojektinkin...















Tällaiset maailman yksinkertaisimmat työt, joista kuitenkin tulee jotain järkevää, ovat ihan taivaan lahja neulojalle. Silloinkin, kun ei enää jaksa ajatella tai edes pitää silmiä auki, voi silti kutoa!

Juuri nyt on (muun muassa) meneillään toisenlainen huiviprojekti: opettelen pitsineuletta. Olen lykännyt pitsineuleen opettelemista ja sen sijaan vääntänyt palmikoita. Ja totuus kuitenkin on, että pitsineule on niistä kahdesta paljon helpompaa ja nopeampaa! Kuka olisi uskonut, että niin hienoa jälkeä saadaan niin helposti aikaiseksi. Tästä projektista myöhemmin lisää.


Tänä iltana on taas hyvä syy käpertyä kutomaan, kun ne sitä myrskyäkin lupasi!

inari





sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kiville meni!

"Pyhä- ja yötyöllä ei ole siunausta" opetti äiti ennen vanhaan ja tarkoitti maalla tehtäviä töitä. Kenenkään ei tullut mieleen, että jotkut joutuvat tekemään työtään mihin vuorokauden aikaan tahansa. Heidän ei pidä näin ajatella.
Mutta minä olen vapaalla ja kudoin innokkaasti tänään langoista, joita eilen ostin Soukan Menitasta. Minun pyhätyöni ei onnistunut vaan kiville meni!


Ihana Molly myssy! Osoitteesta knitmeasong.blogspot.com
Lankana laadukas, paksuhko Grignasco Knits, Loden soft, jossa 31% villaa, 24% Kid Mohairia, 20% alpakkaa, 15% viskoosia ja 10% silkkiä. Hieno koostumus ja mukava käsituntuma, mutta myssystä tuli aivan liian ISO!                                                                       


En tietenkään innostuksissani malttanut tehdä mitään tiheyslappusta, kyllähän myssyt nyt onnistuu, mutta niin vaan tuli liian iso. Ajattelin ensin noudattaa erään ystäväni filosofiaa, että mitään ei pureta vaan etsitään sopiva pää pipolle mutta kyllä sen taidan sittenkin purkaa.En tunne ketään rastatukkaa, jolle voisin tuon lahjoittaa. rastatukan päälle se olisi sopivan iso!


Haluan tuon pipon itselleni, koska ostin siihen sopivat huivi- ja käsinelangat myös.


Tässä nuo tulevien töitteni langat.
Tuosta ylempänä olevasta kirjavasta
 suunnittelin jotain yksinkertaista, kapeahkoa
huivia ja alemmasta olisi tarkoitus tehdä käsineet.

Langasta on mukava tehdä, kun voi vain purkaa ja tehdä taas uudestaan, eikä mikään mene oikeasti pilalle!

Maalta kaupunkiin terveisiä!



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Elossa ja levossa!

Hirveän pitkä aika edellisestä postauksesta, mutta kun ... Mistähän aloittaisi?
Kuvat kertokoot jotain.

Juhannuksesta alkoi pieni lomanpätkä! Toivottavasti saan kuvattua käsitöitäni, joita olen mielestäni ihan kiitettävästi kevään aikana saanut valmiiksi. Ottaen huomioon, että työ vie valtaisan osan hyvästä käsityöajasta!

 Merellä oltiin Miehen kanssa kahdestaan, kun nuoripari ystävällisesti hoiti eläimiä. Se oli juhlaliputuksen väärtti!
 


Veneessä oli aikaa nostaa jalat ylös ja katsella kun pilvet (se vähä, mitä niitä oli) lipuivat ohi. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa " kirjoitti 55v sitten koulutoverini kiiltokuva-albumiini. Kuinka oikeassa olikaan!

Veneessä valmistui myös käsitöitä ja sain ne kuvattua autenttisessa ympäristössä. Menomatkalla oli kylmä viima ja piponi oli jäänyt maihin. Päätin kutoa uuden. Lankaahan minulla tietenkin aina on mukana! Ja merelle sopivia värejä myös. Olen vuosien myötä oppinut, ettei merellä vaan voi kutoa jotain murrettuja sävyjä. Värien on oltava raikkaita ja selkeitä. Tummansinistä, valkoista ja punaista. Ne ovat suosikkini! Ja kun joskus työn valjaista pääsen, niin pukeudun aina noihin väreihin ja merelliseen tyyliin.... ainakin nyt ajattelen niin!
V
Pipon täytyi tietysti saada seurakseen myös kämmekkäät. Raikas merituuli puhaltaa, kun lujaa mennään! Meriveden lämpötila siellä ulapalla oli n. 12,5 astetta, joten takki,  pipo ja kämmekkäät eivät ole liiottelua.


Tämä oli näkymä tänä aamuna, kun silmäni aukaisin. Satamassa  meri oli ihan tyyni ja vastapäiset veneet heijastuivat mereen. Lokit kirkuivat  ja kauempaa kuului meren kohina kun mainingit löivät rantakiviä vasten. Minut on taas kerran johdatettu virvoittavien vetten tykö. Olen siitä kiitollinen! Lomalla on hyvä, kun saa kerättyä taas voimia, että on mistä antaa, kun tulee sen aika! 


Valoa, lämpöä, iloa ja rauhaa sinunkin kesääsi!
Piki
 





maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa....

Ja minä sainkin olla siellä mukana! En nyt ihan pallomeressä asti, mutta muksumessuilla!
Siis Lastenmessuilla, Helsingin messukeskuksessa!

Aluksi estelin mukaan lähtöäni. Arvelin, ettei siellä ole ketään muita Fammuja tai Mummuja, mutta erehdyin pahan kerran. Heitä  ja meitä oli siellä runsaasti. Jotkut vielä täysin vastuussa lapsenlapsistaan! Minä senkuin nautin ja ylpeilin täysin siemauksin fammuilusta!
Paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää. Kauniita vaatteita ja tavaroita lapsille ja isommillekin.




Arvatkaapas, mitä suunnittelin noiden Jemmojen sisään? Oikein arvattu! 

Lasten vaatteissa oli paljon kirkkaita värejä ja kirjavia kuoseja. Tämän fammun silmiin kuitenkin näyttivät kauniilta nämä hillittykuosiset ja väriset vaatteet.  

                                                                
 Messuilla oli ajateltu myös äitejä ja isoäitejä.
Sieltä löytyi myös kädentaitojen osasto, johon tietenkin suunnistin sillä aikaa, kun pojat menivät pienoismallien maailmaan katsomaan kisoja.
Löysin ihailemani naisen, Anu Harkin,  Koto livingistä. Olipa mukava jutella kasvoista kasvoihin, kun olen vuosia seurannut hänen blogejaan ja ostanut kirjojaan. Tulihan sieltä myös tuo lehti tilattua...
Lankoja oli tarjolla vähän, onneksi! Kädentaitojen osasto ei ollut kovin suuri. Kasvivärjättyjä lankoja en voinut vastustaa!
Jonain päivänä opettelen vielä sen taidon!
Tulkoon nyt tässä luvattua.
katso nyt noita värejä. Olisitko voinut vastustaa?            

 





Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme takaisin keltaiseen taloon.


Keltaisessa talossa pihatyöt jatkuvat. ja niinhän se pitääkin olla!
Elämä on kiireisintä silloin, kun lapset ovat pieniä ja kotia rakennetaan. Joskus tuntuu, että voisi olla muukin järjestys, mutta näin se vaan maassamme menee. Silloinhan sitä kotia eniten tarvitaan, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat tilaa.
Säälittää vain välillä nuoret perheet, kun ovat niin kovilla! En ole vielä unohtanut omien lasteni lapsuusaikaa ja talonrakennus projektia!
Eletty kuitenkin on....


 Ihminen tekee kaunista käsillä ja koneilla, mutta yhtäkkiä maasta puskee jotain huikean kaunista. ilman, että mitään on tarvinnut tehdä. Siis ihmisen. Ei voi kun kiittää Luojaamme tästä kaikesta kauniista ympärillämme!

Kiitos keltaiseen taloon ja kaupunkikotiin myös viimeisestä ja terveisiä täältä keltaisesta mökistä!

Käsitöitä on myös tullut tehtyä, mutta niistä tuonnempana .