tiistai 31. maaliskuuta 2015

Remontti etenee


Pienistä haasteista huolimatta remppa etenee - tässä yhdessä huoneessa. 


Seiniä on pakkeloitu moneen otteeseen, sillä ne eivät meinanneet tulla ihan tasaiseksi. Tasoittamisen jälkeen Mies ja Appiukko ovat opetelleet maaliruiskun käyttöä. Katto on nyt maalattu kuusi kertaa ja seinät vielä useammin. Käsittääkseni juuri nyt on käsillä hetket, jolloin vähitellen siirrytään tästä pohjamaalausvaiheesta varsinaisen seinämaalin ruiskuttamiseen. 


Lattiasta on irrotettu laminaatti ja sen alta muovimatto, joka oli kiinni erittäin pitävällä 70-luvun liimalla. Sellaisia ei enää nykyisin mistään saakaan. Niitä liimakerroksia on saanut jonkin aikaa rapsuttaa ja hioa. Nyt on jo lattiatasoitteitakin laitettu muutaman kerran. Välillä Mies ja välillä Appiukko. Kumpikin korjaavat toistensa jälkiä.



Saattaa olla, että meidän pääsiäinen ei näytä ihan siltä kuin sisustusblogeissa annetaan ymmärtää sen hyvissä kodeissa näyttävän. Mutta ehkä sitten ensi vuonna taas, kun ollaan saatu seiniin oikea sävy ja löydetty huonekalut, jotka sopivat uusiin parketteihin.

Terveisin
inari

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Herkkuja ja tunnelmaa remppaajille


Mitäs sanot, Äiti, siitä, että täällä vallitsee (taas!) perinteistäkin perinteisempi roolijako: miehet remppaavat ja minä laitan ruokaa ja leivon!




Oikeasti kysymys ei ole siitä, että minut olisi pakotettu keittiöön vaan siitä, että minulle on annettu lupa olla keittiössä. Täytyy nimittäin myöntää, että tässä rempassa huomattavasti helpompi osa on laittaa ruokaa silloin tällöin ja leipoa pakastin herkkuja täyteen kuin opetella käyttämään maaliruiskuja, tasoittaa seiniä, saada lattia millilleen suoraksi, rakennella uusi kulmia seiniin lohjenneiden palojen tilalle, kantaa laasteja ja pakkeleita ja maalitörppöjä, hioa, paikata, paklata, levittää, tasoittaa - ja aloittaa kaikki uudestaan, jos menee pieleen. Puhumattakaan siitä, kun puretaan seiniä, lattioita ja keittiötä - ja rakennetaan niitä uusiksi. Ja hankitaan tälle kaikelle tarvittavat luvat byrokratian erilaisista koukeroisista systeemeistä. Olen niiiiin paljon mielummin keittiössä, etten oikein kehtaa edes tunnustaa sitä.




Viikonloppuna yritin pitää Mieheni mielialan lisäksi myös Appiukkoni mielialaa korkealla. Kuvassa näkyvillä aineksilla se sujui aika kivuttomasti! 

Reseptejä herkkuihin:
- Aivan tajuttoman hyvän porkkanakakun ohje löytyy täältä. Tämä maistuu niin lapsuudelta, etten olisi uskonut tällaista ohjetta löytyvänkään!
- Mustikkapiirakan mainio resepti löytyi täältä. Sekin oli ihan todella hyvää.
- Pullan resepti oli vanhasta keittokirjasta, koska en vain opi muistamaan ainesten määriä ulkoa.
- Myös kuivakakun tein tuon keittokirjan peruskuivakakkureseptillä lisäten siihen vähän murukahvia. Kakut menivät suoraan pakkaseen, joten vielä ei tiedetä, miltä ne maistuvat.

Ja koska olen erikoistunut kaikkiin mummoruokiin, tein viikonloppuna myös muun muassa niin hyviä jauhelihapihvejä kärtsäkastikkeen ja perunamuussin kera, että Appiukko melkein nuoli lautasen!





Aurinkoisia hetkiä teille kaikille - ja erityisesti Äidille sinne Itä-Suomeen!

inari




Ps. Kyllä minäkin remontin makuun pääsen, kunhan harjoitteluhuone on valmis. Ehkä ruoanlaittovuoroon pääsee silloin - kukas muukaan kuin Äiti!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viiniä ja virkkausta!


Siinä tuo rakas kulkuneuvoni, joka vie minut tänään, toivottavasti turvallisesti,kauas, kauas!




Kotitie jää vähäksi aikaa taakse, kun Fammu matkaa siskon ja sen lasten luo nyt aluksi.



Näistä päivistä tulee varmaan taas mukavia päiviä elämän kirjaan. Mitä vanhemmaksi elää, sen rakkaammaksi sisko tulee. On kiva yhdessä muistella menneitä ja tehdä tulevaisuuden suunnitelmia ja virkata!


Tarkoitus olisi myös käydä sieltä käsin tuolla Pirtin kehräämössäkin. Kivaa!


Tuttua isoäidin neliötä Virpi siiran ohjeiden mukaan.


Tässä kirjassa on tulevan projektini ohje.


Tulossa siis viiniä ja virkkausta ilta! Siskosten kesken. Ei ketään muuta. Me kaksi siskosta vain!




 Kivaa siis tiedossa, vaikkakin näitä karvanaamoja ja heidän huoltajaansa toki välillä ikävä tuleekin.
Mutta niinhän se on, että jos ei välillä lähde pois , ei voi tullakaan.
Mukavaa  kevään jatkoa teillekin! 
Postailen taas, kun olen ylittänyt Vuoksen!
Piki

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen kevät eläkkeellä!

Tervetuloa kevät ja valo! 
Aina kevät sykähdyttää. Nytkin, vaikka mennyt talvi ei paha ollutkaan. Tämä kevät on erilainen kuin ennen. Näen monia asioita kuin uusin silmin. Ehdin olla päivälläkin pihalla ja tarkkailla, mitä siellä tapahtuu. Aikakin on uusi. Lintujen ja kasvien aika.


Tai ruoka-aika. Tai kahvi-aika. Myös nukkuma-aika on tärkeä. Hassua, miten nopeasti tähän tottuu!

Pihalla ei vielä mikään kuki. Eipä silti, ei täällä paljon kukoista kesälläkään. Tämän talon emäntä kun ei ole mikään viherpeukalo. Haaveilen aina kauniista pihasta ja siitä, että joka paikka olisi hoidettu ja otettu käyttöön, mutta.... Ne viherpeukalot asuvat kaukana, kaupungissa! Olen tästä varmaan ennenkin kirjoittanut, miten kummallista tämä elämä on, kun sillä, joka pitää maan muokkaamisesta ja pihalla puuhailusta on vain pieni parveke ja minulla, joka en osaa enkä jaksa enkä edes kovasti pidä, on puolen hehtaarin piha!


 Sipulikukat nostavat heikosti päitään, mutta tulossa ovat!


Sireeni on paisuttanut myös silmunsa suuriksi jo. Saa nähdä, kukkivatko aikaisemmin kuin tavallisina keväinä.






 Se, jokin, jonka piti peittää maa, on myös hengissä, mutta kitukasvuiselta näyttää.




 Lämpömittari näyttää + 10 astetta, mutta suihkuallas on edelleen sitkeässä jäässä.                                                                                     
 

 Pihaa kierrellessä löytyy sitä samaa, mitä kaupungin puistoista ja mistä lehdet kirjoittelevat, ainakin yleisönosastoilla! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!
Toinen syyllinenkin tähän asettui kameran eteen.



Myös myyrät ovat asettuneet tänne! Tänä keväänä niiden kasoja on ennätysmäärä. Mistähän sekin johtuu?

Maalla puuhailee myös onnellisia ihmisiä. Molemmilla omat intressinsä. Mies kertoo minulle ampereista ja volteista ja akun latauksista ja aurinkopaneelista, joka tulee veneeseen ja tuottaa hurjasti sähköä!
Minä kerron ihanasta kankaasta, jonka löysin, orkideeoista, jotka kukkivat, virkkauksestani, luomulangasta, kumparesukista, jotka aion tehdä. 
Puhumme siis samaa kieltä. Molemmat omista intresseistämme ja olemme onnellisia.







Kunnes on päiväkahvin aika! Silloin me kohtaamme saman pöydän ääressä ja puhumme samasta asiasta. Kyllä maistuu hyvälle, kun on päivä puuhailtu kaikkea kivaa!




Ei hassumpaa tämä oloneuvoksettaren osa. 
Puheli Piki










 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Remonttiunelmia


Meillä on nähtävästi alkanut remontti. Se on siitä jännä asia, että maallakin tiedettiin sen alkamisajankohta tarkemmin kuin minä tiesin. Mutta jostain syystä nyt huomaan kyllä, että se on jo täydessä käynnissä. Meillä ei ole enää makuuhuonetta. Meillä pärisee kaikenlaiset koneet. Meidän parvekkeesta on tullut remppavarasto. Meidän kylppäristä on tullut remppaeteinen. Meidän tilit on jäädytetty muilta hankinnoilta, jotta niistä riittää enemmän bauhausiin ja kvikiin ja biltemaan ja ikhiin ja koorautaan ja netrautaan ja mitä näitä nyt on. Meillä on valitettavan pölyistä kaikista suojauksista huolimatta. Me saadaan appiukko vieraaksi paljon useammin kuin aiemmin. Ja meillä asuva nainen luistaa siivouksesta rempan varjolla.




Mutta meillä on yksi täysin onnellinen Mies. Kerrankin saa puuhailla rauhassa miesten juttuja omassa, suljetussa tilassa ilman yhtään orkideaa, tuikkukippoa, lasiesinettä tai muuta ikkunalaudan asetelmaa.



Siitä meidän makkarista tulee uudistettuna minun mielestäni työhuone ja Mieheni mielestä lastenhuone. 

Että tämmöisiä remonttiunelmia täällä!

inari



Ps. Joskus tuntuu hassulta, että me asumme keskellä kaupunkia kerrostalossa, vaikka Mies haluaisi vain puuhailla remppajuttuja ja minä kääntää multaa. Ehkä meistä isona tulee landeja. Sitten, kun työt eivät enää haittaa elämää.



tiistai 10. maaliskuuta 2015

Henkselivillahousut lapselle



Tässä yhdet aikaisemmin tekemäni villahousut, jotka sai sisarenityttärentytär.
Nämä housut tein Novitan Nallesta. Muistatteko, kun Nallessa oli vielä tuo kaunis kuosi? Oliko sen nimi Kesäkukka vai mikä? Olen kuitenkin kaivannut tuota väriä takaisin. Ohje näihin housuihin on Novitan sivuilta ja se on ollut myös Novita-lehdessä. Alkuperäiset housut oli tehty Novitan Woolista.


Ylläolevat harmaat housut ovat tuolla samalla mallilla, Nämä on kudottu Novitan Woolista, kuten ohjeessa.

Olen tehnyt monet villahousut tällä samalla mallilla. Malli löytyy netin lisäksi siis Novita-lehdestä kevät 2009. Siinä samassa numerossa on myös villatakki ja asusteet lapselle. Tuossa ohjeessa villahousut on tehty juuri niin kuin minä ne yleensä teen, lahkeet sukkapuikoilla ja sitten housuosa pyöröpuikolla. Ei tule turhia ommeltavia saumoja! Suosittelen!

Malli on leveähkö, ei siis mikään legginsi-tyyppinen malli, mutta aika söpöt ne ovat tuollaisenakin. Jos haluat kapeammat housut, niin tee levennyksiä lahkeissa vain vähän vähemmän. Silloin yläosakin kapenee.

Näissä housuissa on se hyvä puoli, että ne ylettyvät aluksi kainaloihin asti. Lapsen kasvaessa voi napin paikkaa siirtää ja saada näin lisää käyttöikää. Alunperin olisi voinut myös kutoa tuota lahkeen resoria reilusti pidemmäksi. Pienelle resoria voi taittaa ja isommalle käyttää suorana. Näin housut sopivat lapselle vaikka kuinka kauan.

Villahousuaika alkaa onneksi pian olla ohi! Vaikka toisaalta, voihan niitä käyttää kurahousujen alla, niin lapsella on lämmin olo kylmällä hiekkalaatikolla istuessaan.


Mukavaa jatkoa taas täältä maaseudulta!
Piki

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Villahousut lapselle

Kirjoittelin edellisessä postauksessani pienen tytön villapaidasta. Katselin lankavarastojani ja huomasin, että minulla on runsaasti Novitan Wool -lankaa vaaleanpunaisena ja se sattuu olemaan juuri samaa sävyä kuin tuossa paidassa oleva Primavera -lanka. Päätin siis kutoa vielä villahousut prinsessalle. Näin olisi koko after ski -asu valmis.

Villahousuihin minulla ei valitettavasti ole kertoa tarkkoja ohjeita. Mutta kerron, miten tein ne. Teen muuten lasten villahousut aina pyöröneuleena, jotta niihin ei tulisi turhaan saumoja. Aivan samalla periaatteella siis kuin paidatkin.

Neulomisen aloitin lahkeensuusta ja neuloin lahkeen haaraan asti  leventäen tasaisesti koko matkan. Toinen lahje samaan pisteeseen. Tämän jälkeen päättelin muutaman kerroksen matkalla jokusen silmukan, etukappaleella vähemmän ja takana jyrkemmin. Esim. edessä päätellen 3s, seuraavalla kerroksella 2 s, sitten 1s ja 1s. Takana vastaavasti 4s, 3s, 2s, 1s ja 1s. Päättelyt tehdään siis aina kerroksen alussa. Tähän tapaan tein nämä housut.

Ja muista, että lahkeista on tehtävä toisilleen peilikuvat!



Tämän jälkeen siirsin lahkeet samalle pyöröpuikolle ja kudoin housuosan, taas pyöröneuleena. Muutama kavennus edessä ja takana ja sitten takaosaan pieni korotus lyhennetyillä kerroksilla. Lopuksi kaksi-oikein-kaksi-nurin -joustinneuletta. Joustimessa neulotaan vähän puolenvälin jälkeen reikäkerros kuminauhan pujottamista varten.

Tein pienen kirjaillun sydämen etupuolelle, että tyttönen itse tietää, kumminpäin housut on puettava jalkaan. Prinsessa yrittää nimittäin jo ihan tosissaan pukea itse.

Housut valmistuvat suunnilleen samassa ajassa kuin aikuisten polvisukat. Ei siis mikään mahdoton tehtävä!



Tässä vielä koko setti kuvattuna. Kuvat eivät ole mitenkään hyviä, koska otin ne yhtäkkiä ennen postiin lähtöä. Halusin, että ne ehtivät viikonlopun rientoihin.

Täytyy vielä kehua, että posti tekikin kivan yllätyksen. Paketti lähti täältä klo 17 maissa ja oli perillä toisella puolen Suomea jo seuraavana aamuna klo 8. Aamutuimaan soittivat, että täällä olisi paketti! Olisin voinut siis rauhassa kuvailla ja lähettää, mutta parempi näin päin. Hienoa, että Suomen Posti taas toimii!




Mukavia ulkoilukelejä teille kaikille joko prinsessojen ja prinssien kera tai ilman!
Ulkona on kiva olla!

Piki