sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Elossa ja levossa!

Hirveän pitkä aika edellisestä postauksesta, mutta kun ... Mistähän aloittaisi?
Kuvat kertokoot jotain.

Juhannuksesta alkoi pieni lomanpätkä! Toivottavasti saan kuvattua käsitöitäni, joita olen mielestäni ihan kiitettävästi kevään aikana saanut valmiiksi. Ottaen huomioon, että työ vie valtaisan osan hyvästä käsityöajasta!

 Merellä oltiin Miehen kanssa kahdestaan, kun nuoripari ystävällisesti hoiti eläimiä. Se oli juhlaliputuksen väärtti!
 


Veneessä oli aikaa nostaa jalat ylös ja katsella kun pilvet (se vähä, mitä niitä oli) lipuivat ohi. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa " kirjoitti 55v sitten koulutoverini kiiltokuva-albumiini. Kuinka oikeassa olikaan!

Veneessä valmistui myös käsitöitä ja sain ne kuvattua autenttisessa ympäristössä. Menomatkalla oli kylmä viima ja piponi oli jäänyt maihin. Päätin kutoa uuden. Lankaahan minulla tietenkin aina on mukana! Ja merelle sopivia värejä myös. Olen vuosien myötä oppinut, ettei merellä vaan voi kutoa jotain murrettuja sävyjä. Värien on oltava raikkaita ja selkeitä. Tummansinistä, valkoista ja punaista. Ne ovat suosikkini! Ja kun joskus työn valjaista pääsen, niin pukeudun aina noihin väreihin ja merelliseen tyyliin.... ainakin nyt ajattelen niin!
V
Pipon täytyi tietysti saada seurakseen myös kämmekkäät. Raikas merituuli puhaltaa, kun lujaa mennään! Meriveden lämpötila siellä ulapalla oli n. 12,5 astetta, joten takki,  pipo ja kämmekkäät eivät ole liiottelua.


Tämä oli näkymä tänä aamuna, kun silmäni aukaisin. Satamassa  meri oli ihan tyyni ja vastapäiset veneet heijastuivat mereen. Lokit kirkuivat  ja kauempaa kuului meren kohina kun mainingit löivät rantakiviä vasten. Minut on taas kerran johdatettu virvoittavien vetten tykö. Olen siitä kiitollinen! Lomalla on hyvä, kun saa kerättyä taas voimia, että on mistä antaa, kun tulee sen aika! 


Valoa, lämpöä, iloa ja rauhaa sinunkin kesääsi!
Piki