Ikuisuusprojekti?

Olen vuosi sitten aloittanut peittoprojektin, jonka piti olla hetikohta valmis. (Tässäkin olen lyhyesti esitellyt asiaa.) Vaan niinhän siinä(kin) on käynyt, ettei meillä vieläkään ole ihanaa, paksua, paloista neulottua peittoa missään muualla kuin keskeneräisten töiden korissani (tai siis yhdessä niistä). 

Alunperin peitosta piti tulla päikkäripeitto Miehelleni sellaisiksi päiviksi, kun minä en ole paikalla. Vähän lämpöä ja läheisyyttä ja kodikasta tunnelmaa ja sen sellaista oli tarkoitus ujuttaa miehiseen asuntoon. Alkuperäisen suunnitelman jälkeen olemme remontoineet asunnosta meille yhteisen kodin, menneet naimisiin ja vaihtaneet huushollin väritystä. Että ei ihan suunnitelma mennyt putkeen. 

Kauhukseni, mutta peiton kannalta onneksi, Mieheni halusi säilyttää poikamiesvuosinaan hankkimansa sinisen nahkasohvan ja -tuolin omassa työhuoneessaan. Juuri sen sohvan, jolle peiton piti alunperinkin valmistua. Värimaailman uusiutuminen muussa kodissa ei siis muodostunut esteeksi vaan projekti sai jatkua.

En ymmärrä, mikä ihme on viivästyttänyt peiton valmistumista. Paloja on nopea ja hauska kutoa kympin paksuisilla puikoilla ja pidän peiton ulkonäöstä. Sitä paitsi minusta tuntuu, että teen näitä paloja kaiken aikaa. Eikä niitä siltikään ole valmiina kuin kolmetoista. Tavoitteena on kaksikymmentäneljä, joten tällä vauhdilla tämä on valmis ehkä vuoden päästä. Asummekohan silloin enää edes tässä asunnossa? Ja olemmeko (sujuvassa yhteisymmärryksessä tietysti) päättäneet jo luopua sinisestä sohvasta?

Peittoon tulee vaaleansinisiä, tummansinisiä, valkoisia, ruskeita ja mahdollisesti harmaita paloja. Langat ovat Rowanin Big Wool ja Drift. Jos olisin arvannut tämän projektin venymisen ja laajuuden, en olisi valinnut näitä lankoja. Ne maksavat yli kympin kerä ja yhteen palaan menee suunnilleen se yksi kerä. Että tämä ikuisuusprojekti on myös todennäköisesti yksi kalleimmista neulomisprojekteistani. Kyllähän Äiti tästä asiasta vuosi sitten mainitsi, mutta en kai minä uskonut...

Teen jokaisesta väristä aina vain yhden samanlaisen palan. Siis niin, että jokaisesta väristä on jokaista neulemallia. Yhdet palat ovat helmineuletta, yhdet kahden kerroksen korkuista helmineuletta (mikä on sen oikea termi?), yhdet viistoon menevää kuviota oikeilla ja nurjilla kudottuna, yhdet valepalmikkoneuletta, yhdet sileää neuletta, joissa osassa on nimiemme alkukirjaimet. Viimeisten palojen suunnittelu on vielä kesken. 

Täällä ei siis ihan mene näiden kutimien kanssa niin kuin strömsössä - tai Äidillä. 

Millaisia ikuisuusprojekteja Sinun koreissasi on?

Ps. Tämä ei ole ainoa ikuisuusprojektini. Tämä on vain ainoa, jonka kehtaan esitellä. Jostain syystä aloitin viime talvena nimittäin myös useita villapaitoja, joiden valmistuminen ei edes häämötä. Niidenkin projektien suuruudesta Äidillä oli näkökanta, jota minä en uskonut. Olisi pitänyt.

inari