lauantai 12. tammikuuta 2013

Maaseudun rauhaa vai harmaata arkea?

Pikkuhiljaa joulunpuna väistyy täällä maalla ja harmaa tulee tilalle. Arjen harmaus vai arjen rauha?
Minusta arki on hyvä. Elämässä on taas tasainen rytmi. Aamulla töihin ja illalla kotiin kutimien pariin. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikki on mahdollista.
Ympärillä on hiljaista. Maaseudun rauha.

Puro ei ole vieläkään täysin jäätynyt vaan solisee ja enteilee kevättä. Mutta sitä ennen on vielä monta rauhallista talvipäivää...
Uusi, harmaa postilaatikko odottamassa kivaa postia!



 Roskalaatikkokin on harmaa. Tuota muovipönttöä katsoessani tunnen syyllisyyttä. En ole mikään oikea maalainen, kun meiltä tulee niin paljon jätettä. Meillä ei ole kompostoria eikä meillä polteta roskia. Muuten kyllä ollaan ekologisia.



Talon vahtikin on saanut harmaata ylleen. Kerry-herra villapaidassaan, joka alkaa olla loppuun käytetty. On hän sitä kyllä pitänytkin. Jostain syystä hänestä on mukavaa, kun villapaita on päällä. Tuon olen kutonut monta vuotta sitten ihan aidosta pässinpökkimästä villalangasta. Nyt osaisin jo tehdä mallikkaamman. Kun ehtisi ja viitsisi.






 Keväisen hakkuuaukean puista osa on vielä korjaamatta. Ei se mitään, ainakaan minua haittaa. Olen jostain syystä aina pitänyt puupinoista.


 Harmaita ovat myös neuleeni. Tuossa viittä vailla valmiit sormikkaani. 100 % merinovillaa, Genziana classic adriafil. Aivan ihana, pehmeä lanka, josta tulee kaunista neuletta. Jo sen ostaminenkin oli elämys. Kerät oli kiedottu silkkipaperiin ja pakattu kenkälaatikon näköiseen pakettiin. Malli on itse sommiteltu -  matkalla Turkuun!

Kaupunkilaisen joululahjaksi saama hartianlämmitin on muuten samaa lankaa.


 Kevättalveeni kuuluu usein myös vanhan korjaus. Joulumatkalta sain mukaani korjattavia neuleita. Harmaat sukat oli Tähtelässä kulutettu puhki. Olen pyytänyt sästämään rikkimenneet sukat, koska niihin voi kutoa uudet terät. Saksilla vaan reippaasti varren alapuolelta poikki ja sitten puretaan kunnes silmukat ovat hyvin näkyvissä. Kerätään kaikki silmukat puikoille ja jatketaan kuin mitä tahansa sukankudinta.Varren kutominen on tylsää, joten näin valmistuvat uudet sukat paljon nopeammin.

Arjessa tarvitaan myös tiskirättejä tai oikeastaan pöytärättejä. Ensimmäisen lapun (oikealta) lanka on puuvillan ja pellavan sekoitus. Kotoa löytynyt, äidin perintöä! Kudottu aina oikein.
Seuravat ovat 100 % puuvillaa, ei merseroitua. Kudottu vohvelineuletta, nurjia ja oikeita silmukoita vaihdellen.


Seuraava harmaus, vaikka tässä tapauksessa oikeasti ruskea, mutta harmaaseen arkeen kuuluva, patalaput. Ne on kudottu aina oikein neuloksella matonkuteesta. Suurin työ tässä on tuo matonkuteen keriminen vaikka se myytäessä onkin kauniilla vyyhdellä niin jostain syystä siihen tulee aina sotkuja.





Näin tänään täällä maaseudun rauhassa elellään. Syödään hyvää arkiruokaa, kuten kasvissosekeittoa, tuoreita sämpylöitä ja jälkiruuaksi puolukkavispipuuroa. Harmaus ei ole ankeutta vaan seesteisyyttä, levollisuutta ja rauhaa.
Piki








5 kommenttia:

  1. Näin se vain on, kyllä arkipäivät ovat parasta. Pyhäisen jakson jälkeen, todella ihanaa palata arkeen. Kiitos mieltä rauhoittavista arkipäivän kuvistasi.

    VastaaPoista
  2. Maaseudun arki on kyllä ihanaa. Tästäkin viestistä tuli taas oikein hyvä mieli. :)

    VastaaPoista
  3. kiitos kommentoijille harmaan arjen jakamisesta kanssani!

    VastaaPoista
  4. Googlasin Genziana classic adriafil -lankaa ja päädyin tänne. Olen samaa mieltä, se on ihana lanka. Tyylikästä tämä harmaus.

    VastaaPoista

Terveiseni Ketjusilmukoille!