Iloniko palasiko?

Pääsiäisiloa kaikelle kansalle!

...   ja lisää iloa ! Kuljettiin miniän kanssa Rauman katuja ja iloittiin joidenkin ihmisten  oivalluksesta tuottaa iloa meille kaikille ohi kulkijoille.

Pääsiäisiloa toivat myös tapaamiset ja yhteydenotot rakkaiden ihmisten kanssa. Sain taas olla kuin kanaemo lapsilleni. Höösätä ja leipoa, siivota ja sisustaa, hankkia ja laittaa ruokaa. Tuo viime mainittu alkaa kyllä jo olla aika vaikeaa lukuisten ruokarajoitusten ja diettien takia. Onneksi nuoriso osaa ja haluaa kokata itse. Saimme mekin Miehen kanssa hyvää ruokaa!

 Käytiin myös kirppiksillä ja tehtiin löytöjä. Minä sain kokonaisen talon, jossa valo tuikkii jokaisesta ikkunasta. Kaikki on kotona!

Toinen ihana löytöni oli upea puurasia. Ja mikä hauskempaa, minulla oli jo kotona ihan samanlainen paitsi vihreä.

Mitähän aarteita noihin tallettaisi? Jotain jännää, mitä olevat ja tulevat (toivottavasti heitä tulee lisääkin) lapsenlapset saisivat tutkia tullessaan Fammulaan/ Mummulaan.

Kaikenlaisia pieniä hankintojakin on tullut tehtyä. Kuten neliskanttiset puikot. On muuten kiva kutoa! Silmukat eivät luista pois puikoilta, mutta työ luistaa. Niin kivat ovat, että hankin heti toiset, isompaa numeroa myös. Täältä maalta kun harvoin mennään kaupunkiin, niin hankintoja on silloin viisasta tehdä.
Ostin ne muuten Mantin maailmasta, Raumalta. http://www.mantinmaailma.fi/

 ja jos ihmisellä on monta purkillista kivoja puikkoja, on toki oltava myös lankoja. Noh, tarkoitan uusia lankoja!
Olivat edullisia. Porista. Näistä tulee ainaskin neuletakki, puuvillahuivi ja kaikkea kivaa. Tulee, tulee.
Takakappale on jo valmis!

Neuletakki tulee ihan itselle. Huomatkaa väri! Oranssi tuo oikeasti on. Kampaajani kehotti minua käyttämään värejä. Ja kun hänen lisäkseen kuopus sanoi sitoessani räväkän oranssia huivia kaulaani, että sinähän heräät suorastaan henkiin tuo huivi kaulassa. Miksi en sitten olisi ostanut väriä? Oikeasti ajattelin tehdä mustan. Juoksutin jo kaupan tyttöä hakemaan sitä varastosta mutta muutinkin mieleni sillä aikaa, kun toinen myyjäkin ehdotti mieluummin värillistä.

 Iloa on tuottanut myös ainakin itselleni, kun sain vastattua haasteisiin, joissa lupasin tehdä jotain omin käsin. S sai pullonsuojuksen, ettei vaunussa kilkkaa pullo rikki!

 
P sai teepannun  myssyn ja mukin lämmittimet, joita voi toki käyttää myös ranteenlämmittiminä! Hih!! Voivat olla siis koko ajan käytössä. Ulkona käsissä ja sisällä mukeissa. Aika kätevää, sanoisin!

H-M sai neulepannan, johon korkkasin yhden Wollmeisen! Minusta se oli kaunis. En tiedä, oliko saajasta? Tämän tarkoitus on koristaa hiuksia myös sisällä, ei siis mikään ulkoilupanta.

Itselle tuotin iloa neuneulomalla toisesta Wollmeisen vyyhdistä sormikkaat. Sinapinkeltaiset!




                                                                                

 Tästä huivista (jota oli tosi vaikea kuvata), iloitsee toivottavasti kollegani, joka täytti vuosia! Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta!! Lankana tässä on ihana Onion Knit, Tussah silkin ja Merino villan sekoitus (34 % silkkiä ja 66% merinovillaa). Toivottavasti lämmittää myös mieltä rankkojen työpäivien jälkeen.

Tällä kertaa viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin ilonaihe oli, kun kaksi nuorta rakasta naista istui sohvallani ja kutoi! Toinen heistä ei ole kutonut puikollistakaan sitten kouluaikojen ja sai illanmittaan valmiiksi hienon matonkuteesta kudotun pannunalusen! Onneksi olkoon H! Siitä se innostus tarttuu... Ja pianhan tyttären kutoma hieno neulepaita miehelleen valmistuu myös. Se mies kun on vaan niin piiiitkä!

 Ilonaiheita myös sinne lukijoille!
toivoo piki