Kevättä(kö) !

Kevät näyttää tältä. Ainakin kamarin ikkunassa. Sisäpuolella.


Mutta miltä näyttää ulkona?


                                                                                                                

Ovatko nämä muka kevään kuvia? Kysyn vaan! Keväällä, muutama päivä sitten otettuja kuvia. ja lisäksi on kylmä. Eilen palelin koko päivän niin, etten meinannut saunassakaan sulaa. Siis kevät?

Kuka pystyy miettimään Pääsiäistä? Keksimään jotain kivoja käsitöitä? Minusta tuntuu, että ajatuksetkin jäätyvät tässä kevään tulossa.

 Yritin tehdä jotain aurinkoista, keltaista. Pikkumatosta tuli kiva, mutta ei se kevättä tuonut.











Seuraavaksi etsin jotain kivaa kummitytön syntymäpäivälahjaksi. Keltaista hänellekin. Vaikka tiesin, ettei se ole kuulunut hänen vaatetuksensa väreihin. Uskalsin kuitenkin. Mietin hänen vaaleita hiuksiaan, iloista olemustaan ja tartuin viljankeltaiseen Alpakkaan.






                                                     Tuloksena kevyt pehmeä tuubihuivi aina oikein neuleella ja sormikkaat, joissa kulkee pitsiraita ranteesta nimettömän kärkeen.

 Toivottavasti lahjan saaja ilahtui! Ainakin toivon hänen elämälleen kaikkea hyvää seuraavaankin vuoteen!

Siskolle (ja muillekin) vinkiksi. Kerästä Dropsin Alpakkaa (käy muittenkin tehtaitten alpakka) tulee tuubihuivi, kun luo 28 s, kutoo aina vain oikeaa, siis molemmin puolin ja tarpeeksi isoilla puikoilla, minulla nro 5, kunnes kerästä jäljellä pari metriä. Sitten  päättely ja ommellaan alku ja loppupäät yhteen. Tuubihuivi on valmis! Eikä mennyt sekään telkkarin tuijotus hukkaan... Ajattelee äidin Satakuntalaista kasvatusta -laiska ei saa olla!!!

Piki

Retkipipo

Kevätaurinko on saanut aikaan retkimielen. Yhdessä arvonnassa voittamani lahjakortti sai aikaan uuden ulkoilutakin. Niiden yhteistulos sai aikaan uuden retkipipon kivasta Alta modan Alpaca -langasta. Olen löytänyt hyvän peruspipon ohjeen Erika Knightin kirjasta "Neuleita miehelle". Olen kutonut siitä ohjeesta nyt ainakin seitsemän erilaista pipoa ja osannut jokaisen kohdalla soveltaa ohjetta langan paksuuden ja pään koon mukaan. Ei se olekaan niin vaikeaa kuin olen kuvitellut!

Jos jaksaa uutta lankatyyppiä aloittaessaan muutaman kerran purkaa ja aloittaa uudestaan alusta.


Tänään minulla on vapaapäivä. Ihanaa! Täällä kaupungissa on kylmää, mutta kaunista. Ohjelmassa on pikkuisen työtöitä, kirpputorikierros, kotipuuhia ja siementen kylvämistä.





Niitä ennen siirryn kuitenkin teekupin ja neuleen ääreen. Kävin Kälyni kanssa toissa viikolla ihanassa teekaupassa. Pieni osa siitä tunnelmasta ja tuoksusta siirtyi näissä pusseissa myös kotiin.

Aurinkoisia kevätpäiviä, nauttikaa valosta!
inari

Ikuisuusprojekti?

Olen vuosi sitten aloittanut peittoprojektin, jonka piti olla hetikohta valmis. (Tässäkin olen lyhyesti esitellyt asiaa.) Vaan niinhän siinä(kin) on käynyt, ettei meillä vieläkään ole ihanaa, paksua, paloista neulottua peittoa missään muualla kuin keskeneräisten töiden korissani (tai siis yhdessä niistä). 

Alunperin peitosta piti tulla päikkäripeitto Miehelleni sellaisiksi päiviksi, kun minä en ole paikalla. Vähän lämpöä ja läheisyyttä ja kodikasta tunnelmaa ja sen sellaista oli tarkoitus ujuttaa miehiseen asuntoon. Alkuperäisen suunnitelman jälkeen olemme remontoineet asunnosta meille yhteisen kodin, menneet naimisiin ja vaihtaneet huushollin väritystä. Että ei ihan suunnitelma mennyt putkeen. 

Kauhukseni, mutta peiton kannalta onneksi, Mieheni halusi säilyttää poikamiesvuosinaan hankkimansa sinisen nahkasohvan ja -tuolin omassa työhuoneessaan. Juuri sen sohvan, jolle peiton piti alunperinkin valmistua. Värimaailman uusiutuminen muussa kodissa ei siis muodostunut esteeksi vaan projekti sai jatkua.

En ymmärrä, mikä ihme on viivästyttänyt peiton valmistumista. Paloja on nopea ja hauska kutoa kympin paksuisilla puikoilla ja pidän peiton ulkonäöstä. Sitä paitsi minusta tuntuu, että teen näitä paloja kaiken aikaa. Eikä niitä siltikään ole valmiina kuin kolmetoista. Tavoitteena on kaksikymmentäneljä, joten tällä vauhdilla tämä on valmis ehkä vuoden päästä. Asummekohan silloin enää edes tässä asunnossa? Ja olemmeko (sujuvassa yhteisymmärryksessä tietysti) päättäneet jo luopua sinisestä sohvasta?

Peittoon tulee vaaleansinisiä, tummansinisiä, valkoisia, ruskeita ja mahdollisesti harmaita paloja. Langat ovat Rowanin Big Wool ja Drift. Jos olisin arvannut tämän projektin venymisen ja laajuuden, en olisi valinnut näitä lankoja. Ne maksavat yli kympin kerä ja yhteen palaan menee suunnilleen se yksi kerä. Että tämä ikuisuusprojekti on myös todennäköisesti yksi kalleimmista neulomisprojekteistani. Kyllähän Äiti tästä asiasta vuosi sitten mainitsi, mutta en kai minä uskonut...

Teen jokaisesta väristä aina vain yhden samanlaisen palan. Siis niin, että jokaisesta väristä on jokaista neulemallia. Yhdet palat ovat helmineuletta, yhdet kahden kerroksen korkuista helmineuletta (mikä on sen oikea termi?), yhdet viistoon menevää kuviota oikeilla ja nurjilla kudottuna, yhdet valepalmikkoneuletta, yhdet sileää neuletta, joissa osassa on nimiemme alkukirjaimet. Viimeisten palojen suunnittelu on vielä kesken. 

Täällä ei siis ihan mene näiden kutimien kanssa niin kuin strömsössä - tai Äidillä. 

Millaisia ikuisuusprojekteja Sinun koreissasi on?

Ps. Tämä ei ole ainoa ikuisuusprojektini. Tämä on vain ainoa, jonka kehtaan esitellä. Jostain syystä aloitin viime talvena nimittäin myös useita villapaitoja, joiden valmistuminen ei edes häämötä. Niidenkin projektien suuruudesta Äidillä oli näkökanta, jota minä en uskonut. Olisi pitänyt.

inari

Teehetkiin

 Porvoossa on ihana teepuoti, jossa käyn aina sielläpäin liikkuessani, viimeksi joulun maissa. Mukaan tuli monta pussia ihanaa teetä, eri laatuja. On ollut mukava viettää rauhallisia, tunnelmallisia teehetkiä.
Teekannuja omistan monenlaisia, mutta kaikissa tee jäähtyy tosi nopeasti. Haluan myös ehdottomasti valmistaa teeni hauduttamalla. Eri teelaaduthan tarvitsevat eri lämpötiloja. Vihreää ei saa laittaa liian kuumaan veteen jne.

Selailin kirjaa nimeltä "Debbie Bliss, Ihanat neulelahjat" ja siellä se oli - täydellinen teepannun myssy! Aluksi ohjeen lukemisessa oli tosin paljon vaikeuksia, mutta onneksi minulla on ihania ja taitavia neuleystäviä, jotka yhteisessä neuleistunnossamme pikaisesti selvittivät ongelmani ja niin lähtivät palmikot kieppumaan.

 Seuraavan tein jo mallia muutellen. Siitä tuli mielestäni vielä kivempi. Tuohon malliin tulisi langan olla aika paksua, niin näyttää hauskemmalta. Tämä toinen on tehty Novitan Purosta.









Voi olla, että tuo toinen vielä päätyy eri osoitteeseen. Nähtäväksi jää!

Viime viikolla oli ihana kampaamoreissu ystävättären kanssa. Matkustamme sinne aina yhdessä kutimet mukana. Kun toista hoidellaan, toinen voi kutoa ja molemmat pälättää.
Tuolla samaisella paikkakunnalla oli erään sisustusliikkeen loppuunmyynti, ( sääli yrittäjää) jossa tietenkin oli pakko käydä.

Tuo Greengaten teekannu katseli minua hyllyltä ja kuiski, että puutun keittiöstäsi. Katso nyt, kuinka hyvin sovin väreistänikin sinun viimeisiin astiahankintoihisi! Olisitko sinä voinut vastustaa kiusausta? Ai, olisit? Minunkin olisi pitänyt voida, kun eletään vielä paastonaikaakin... Ostin sen kannun, enkä ole katunut.
Siitä lähtien se on seissyt pöydällä ilostuttamassa minua. Teetä en tietenkään ole raaskinut siihen laittaa!

 

 Lauantaina kävimme kaupungissa. Raumalla. Lankaa tarvitsin. Ja puikot. Oikeasti!  Pitäähän minun varustella itseäni siihen joskus koittavaan eläkeikään. Tuleva eläkkeeni on niin pieni, ettei sillä enää mitään ostella.

Tavallisesti poikkeamme  ainakin kahvilla Kontiolla, mutta nyt oli koira mukana ja halusimme ulkoiluttaa sitä meren rannalla. Kahvit päätimme juoda rauhassa kotona.
Siitä tuli sininen hetki! Tuntui luksukselta syödä täällä maaseudun rauhassa kaupunkilaisen näköistä muffinssia, joka maistuikin oikein hyvältä. Sen todistaa se, että Mieskin söi omansa kokonaan!

Miehestä puheenollen. Tuossa kuvassa hän käyttää joululahjaansa ja laittaa lintulaudan ikkunan eteen.
Sanoin, että niin kuuluu olla, jos talossa kerran on eläkeläinen. Kaikki vanhemmat ihmiset seuraavat lintujen touhuja ruokaillessaan.
Niin meilläkin nyt!
Minustakin se on mukavaa vaikka en suinkaan ole vielä eläkkeellä. Minä, nuori vielä! hih, hih

Lintulaudalla käy aika hyörinä valoisaan aikaan. Minäkin tunnista jo kolme eri lajia tinttejä: talitintti, sinitiainen ja töyhtötiainen. Punatulkkuja näkyy ja Närhikin piipahti.

Elämä on aika mukavaa täällä maaseudun rauhassa!

Mukavia päiviä sinullekin lukijani!

Piki

Väriä elämään!

Tauti on kait tällä erää voitettu! Vielä on kummallinen olo vatsassa eikä ruoka maistu ( mikä minun tapauksessani on vain iloinen asia)!
Juuri silloin ennen sairastumistani kaipasin väriä elämään sen harmauden jälkeen. Ja nyt vielä enemmän. Saisi se aurinko joskus tänne maallekin paistaa!
Kunnei luonnossa väriä, vaikkakin yhtenä aamuna näin niin kauniin värisen taivaan etten voi uskoa todeksi, päätin tehdä värejä itse.
                                                                                   
                                                                                    Valkoisen vyyhtimisestä kaikki alkoi.

Tämä on mielestäni se ikävin vaihe lankojen värjäyksessä. Vyyhdillä on siis tavallista Novitan Seiskaveikkaa. Vyyhtesin (vai kuinka se sanotaan?) n. 50 g eriin langan.











Seuraavassa vaiheessa langat ovat väripadassa. Käytin värjäykseen Kool-Aidin ja elintarvikevärien sekotuksia. kattiloiksi olen hankkinut kirppiksiltä valkoisia emalikattiloita, koska niissä värit näkyy hyvin.

 Näissä kuvissa lopputuloksia. Eikös ookin kauniita ja houkuttelevan näköisiä? Vyyhdiltä kerin ne vielä kauniiksi keriksi kerimälaitteella, mutta siitä ei näköjään ole kuvaa.

Itse värjätystä Seiskaveikasta tulee pehmeää, mukavaa lankaa ja se kestää hyvin kuumentamista, jopa kiehumista. värit langoissa pysyy hyvin eivätkä ne värjää toisia lankoja, toisin kuin moni epäilee.

Mitä sitten teen langoillani? Värjäämistapahtuma sinänsä on minulle kuin terapiaa. Posket hehkuvat ja aika kuluu kuin siivillä kun sekoittaa uuden ja uudenlaista väriä. Luomisen iloa, sanoisin!
Ajanmittaan käytän lankoja pieniin sisustustöihin tai lastenneuleisiin ja viimeistään eläkkeelle jäätyäni myös omiin neuleisiin sanotaan siellä kaupungissa mitä sanotaan!
Täällä harmaassa ja valkeassa kaamoksessa kukaan kestä !!! Värejä pitää nähdä.

 Ensin niistä syntyi purkeille vaatteet. Felixin kurkkupurkit ovat juuri sopivia puikoille. Purkkeja on jo kuusi. Olen kyllästynyt etsimään samannumeroisia puikkoja, joten nyt ovat puikot numeron mukaan purkeissa. Vielä joskus kirjailen puikkokoon tuon purkin kylkeen tai kiinnitän sen jotenkin muuten...

Taustalla näkyy Pääsiäiskoristeet kirja, josta voisi kutoa vaikka mitä kivaa. Niihinkin töihin tuo värjätty lanka olisi kaunista, ehkä vähän paksua. Mun on siis otettava ja värjättävä myös Nalleea!

Tässä lähikuvaa purkeista.

Tulipa tässä mieleeni, että miksi odottaa hamaan eläkeikään värikkäitä neuleita. Aloitan lapaset nyt ja heti. Mallikin on jo mielessä.
Yritän muistaa ottaa kuvan valmiista.

Värikkäitä kutimia teillekin, Ystävät!
Piki

Taudin kourissa

Anteeksi lukijat, kun päivityksiä tulee näin harvoin! Työkiireet pitävät poissa koneelta ja nyt viikonlopusta tauti on pesiytynyt perheeseen. Oltiin ensin hoitamassa rakasta lastenlasta ja sieltä tuliaisena myös itse sairastuttiin, tietty! Olo on kurja. Ilmeisesti Noro-virus on syynä tähän vointiin.

Enkeleitä lähettelen pienen ihmisen turvaksi ja suojaksi! Kyllähän aikuinen näitä viruksia yleensä kestää, mutta pienet lapset, jotka eiväthalua juoda eikä syödä, kun on niin paha olo.

Toivottavasti te siellä ruudun toisella puolella pysytte terveinä!

Piki

Viikon varrella valmista(kin)

Vihdoinkin valmista! Kyllä kestikin. Nimittäin nuo siskolle valmistuneet tamineet. En tiedä, miksi ne tuottivat niin paljon päänvaivaa, helpot jutut.

Kaulahuivi ja sormikkaat.
Mutta eivät mitkä tahansa, vaan...
Annas kun kerron.
Minä en ole eläissäni matkustellut juurikaan ulkomailla. Edellisestä lentomatkasta oli vierähtänyt 40 vuotta ja sitten viime syksynä me lähdettiin. Sisareni ja minä.
Hän oli houkutellut minua jo varmaan viisi vuotta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lähtöä. Viime syksynä matkastamme Unkariin, Budapestiin tuli totta. Me siskokset nousimme sinivalkoisille siiville kesken stressaavien syksyn kiireitten. En varmaan ollut parasta matkaseuraa, kun en tahtonut päästä eroon arjen huolista ja murheista vaan ne seurasivat mukana väsymyksenä ja muutosvastarintana.

http://kardemummantalo.blogspot.fi/2011/12/tuubihuivin-ohje.html

 Miten tämä kuvissa oleviin neuleisiin liittyy?
Pitkä juttu! Neuleystäväni kuulivat matkastani
(tietysti, kun hehkutin sitä koko ajan) ja tutkivat netistä Budapestin lankatarjontaa ja -kauppoja. Löytyi puoti ja ihania lankoja. Ystävät tekivät ostoslistan mukaani ja lupasin tuoda langat tullessani.

Heti saavuttuamme perille olin kuin kissa pistoksessa, koska minulla ei ollut lankoja mukanani enkä siis voinut kutoa. Sisko ehdotti, että seuraavana päivänä heti etsimme tuon puodin ja hankimme langat ja puikot ja mitä ihanaa kutomiseen liittyvää siellä suinkin on. Lähdimme aamulla varhain reippain mielin kohti määränpäätä, jonka olimme kartasta katsoneet.
Kyseistä puotia ei löytynyt mistään. Ei niin mistään! Yritimme kysellä läheisistä kaupoista, mutta myyjät puhuivat vain unkaria, jota me emme taas osanneet. Kunnes näin katukahvilassa nuoren miehen näpyttelemässä kännykkäänsä, sellaista litteää, jossa taatusti oli nettiyhteys. Niinkuin olikin! Ja hän ymmärsi myös englantia, joten saimme pulmamme selitettyä. Ystävällinen nuorimies vei tädit puotiin. Se oli juuri tuon katukahvilan kohdalla, mutta toisessa kerroksessa, eikä mitään mainosta ulkona.
Löysimme siis puodin ja näimme langat, jotka olimme netistä katsoneet. Puoti oli vaatimaton. Pieni. Vähän lankoja. Netistä sai eri käsityksen.
Lanka oli Mosò Masa, paksu merinovillalanka, jota haimme. Ostettiin tuliaiset ja pyysin siskoa valitsemaan myös itselleen mieluiset värit toivomiinsa neuleisin.

 Tässä nyt valmiit neuleet. Huivi, (Kiitos Kardemumman talolle ohjeesta! Linkki huivin kuvan alla) jonka voi nostaa  vaikka korvien suojaksi ja sormikkaat.
Kiitos myös siskolle matkasta! Ensi kerralla lupaan olla parempaa seuraa ja ottaa rennommin vaikka lentäminen jännittääkin vielä.

vaaleanpunaiset pitsisukat valmistuivat myös viikolla. Ohje on Novitan lehdestä talvi, 2010 ja lankana Seiskaveikka.
Itse tykkään pitää Seiskaveikasta kudottuja sukkia. Ovat mielestäni tarpeeksi paksut eikä karheus haittaa minua ollenkaan.
Myös tiskirättejä valmistuu kaiken aikaa. Se on kuulkaas niin, kun täältä maalta lähtee johonkin kauppapaikkaan, niin aina saa varata aikaa matkoihin. Näillä yhteisillä kauppareissuilla Mies ajaa, jotta minä saan kutoa. Tiskirätti on hyvä matkakudin.
Valmistuipa vielä muutakin, mutta niistä myöhemmin....
Iloitaan taas läheisistä, ystävistä, työstä, talvesta, arjesta, sisustuksesta ja kutimista!
Kaupunkiin terveisiä! Piki