Lemmikit

Hän on lemmikeistä ensimmäinen. Syntynyt Karjalassa 17 vuotta sitten ja muuttanut sieltä evakkokuormassa mukanani. Hän seisoo tyyriinä ruokailupaikallaan ja ihmettelee, missä palvelijat ovat, kun ruokaa ei näy. Ruokailupaikkana on pieni pöytä, etteivät muut lemmikit yletä syömään heti kaikkea pöytään katettua. 
Hänen arvonsa, ikäneiti 17 v, työllistää meitä. Ehkä Hän ajattelee meidän olevan jääkaapin avaamista ym palveluja varten olemassa.
Jos joku (ihminen) tässä talossa aikoo hetken levähtää joko istuen tai loikoillen, on takuuvarmaa, ettei siinä saa yksin olla. Ihmisen mahanpäällys on tietenkin tarkoitettu kissan makuusijaksi! tai, jos istun ja kudon, on aivan varmaa, että tuo otus sotkeutuu lankoihini ja pitää naamansa huolestuttavan lähellä puikkoja. Kudo siinä sitten!
Entäs ruokailu?


Minulta vaaditaan raksuja. Jos annan niitä, seuraa melko varmasti oksennus. Jos en anna, seuraa äänekäs naukuna ja paikasta toiseen syöksyily.  Jos ostan lähikaupan ruokaa - se ei kelpaa. Vain paras ja kallein laatu käy.

Päivällä tätä otusta ei juuri näy, ellei kurki kaikkiin koreihin, eritoten lankoja sisältäviin koreihin. Niistä hänet voi löytää. Tai vaatehuoneesta, varsinkin juuri pestyn, hyvältä tuoksuvan pyykin päältä. Tietokoneen näppikset ovat myös mukavia makuupaikkoja. tai ne paikat, missä koirien on tapana loikoilla. Ihan kiusaksi vain. Joku järjestys lemmikeilläkin on!







 
Käydessämme nukkumaan syöksyy hän sänkyyn, tyynylleni kehräämään kunnes nukahdan. Kesken makeiden unien neiti haluaa ruokaa. Jos ei ylimarssi auta, otetaan käyttöön mouruaminen. Kukaan ei usko, kun kerron, miten kauhea ääni noin pienestä otuksesta voi lähteä. On noustava palvelemaan.

Seuraavaksi Hänellä on huussiin asiaa. Se sijaitsee kaukana makuuhuoneestamme, mutta "vessanvetämisen" ääni kuuluu. Hiekkalaatikko on kannellinen, (siis aukko päädyssä) ja sen seinämiä on ihan pakko raapia niin että koko talo kuulee sen!
Tässä vaiheessa yötä joku koiraotuksista myös havahtuu tuohon ääneen. Seuraa kilpajuoksu. Ihminen vastaan koira. Kuka ehtii ensin korjaamaan tuotoksen!?

Kun aamu koittaa, onkin Hän jo niin väsynyt, että on pakko ottaa aamu-unet!
Meillä on uunilämmitys, emmekä juuri tarvitsisi lämpömittaria, kun Miina hoitaa sitä(kin) virkaa. Viereisessä kuvassa huoneessa on ihan lämmin. Sen tietää siitä, että kissa on ihan pitkänä. Jos huoneessa on viileää, käpertyy se pienelle kerälle. Silloin on pantava tulet pesään.

Miinan harrastuksiin kuuluu purjehdus. Siellä se tyyriinä matkustaa, olkoon keli millainen hyvänsä. Jos keikuttaa ja myrskyää, se loikkaa keulapiikin pedille koisimaan kaikessa rauhassa. Hyvällä ilmalla pitää tähystää kannella, onko maata näkyvissä.
Satamaan tullessa on muistettava huolehtia, että kissa on valjaissa, eikä pääse sotkemaan itseään naruihin tai jää jalkoihin, kun rantaudutaan. Kun vene on laiturissa, yrittää neiti pompata välittömästi tutkimaan uutta ympäristöä ja naapuriveneitä.
Saamme heti huomiota satamassa. Koiriahan on monissa veneissä, mutta kissoja harvemmin! Lapset huomaavat kannella kököttävän kissan heti.

Mokomasta riiviöstä riittäisi kertomista vaikka kuinka. Yksikään huushollissa olevista tai vierailevista koirista ei ole saanut niin paljon tuhoa aikaiseksi kuin tuo pieni kolme kiloinen otus. Sohvan nurkat on revitty, samoin villamatot ja karvoja on joka paikassa. Jostain kummasta syystä tuo otus on kuitenkin rakas! Jos se ei syö - huolestumme. Jos se syö hirveästi - huolestumme. Jos sitä ei näy vähään aikaan - on se etsittävä.
Miina on oikea lemmikki. Rakas ja raivostuttava. Otus, joka vaistoaa, jos on paha mieli. Se kiipeää syliin ja lohduttaa. Kuka voisi vastustaa kissan kehräystä?
Piki