Lenkkeilykauden alku ja pikkupaketteja

Heipparallaa, täällä ollaan! Ja ihan totta, kevät on koittanut ja lenkkarit kaivettu esiin. Ja todettu niin rähjäisiksi, että oli ihan pakko ostaa uudet! Eikä vanhat paidat tietenkään sopineet enää väreistään. Eikä koiran vanhat valjaatkaan... Mutta nyt on kivat juoksurensselit kaikilla ja lenkkeilykausi on saatu hyvin alkuun.

Lieneekö kolmenkympin ja siitä vääjäämätöntä keski-ikää kohti painumisen ja sitä myötä terveydellisten seikkojen huomioonottamisen aktivoitumisen syytä, on lenkkareiden lisäksi tänä keväänä kotiutunut myös uusi pyörä. Olen ryhtynyt työmatkafillaristiksi. Olen sen vuoksi viikossa oppinut vähän kaikenlaista uutta: tiedän, mikä on etu- ja takavaihtaja, osaan säätää vaihteistoa, ketjuja, satulaa, kiinnittää lokasuojat, öljytä, puunata, hankkia lisävarusteita - ja pyöräilläkin! Tämä tarina ei kerro kipeytyneestä selästä, tavaroiden rahtaamisen monimutkaisuudesta, hikisestä tukasta töissä, aikataulujen muokkaamisesta sen mukaan, mihin mitenkin pääsee pyörällä ja muusta pienestä. Mitäs niistä, kun uusi menopeli on tallissa valmiina kuljettamaan minua jokaiseen Pääkaupunkiseudun kahvilaan tulevana kesänä!

Olen sentään vähän ehtinyt tehdä käsitöitäkin tämän kevätkuntoiluinnostuksen lisäksi. Ja tajunnut yhden käsitöiden tekemisen ihanan puolen: kuinka mukavaa on tehdä toisille! Olen aina ihmetellyt, miksi Äiti ei tee enempää itselleen, mutta nyt sen ymmärrän - on niin kiva tehdä toisille pikkuyllätyksiä. 

Minäkin lähetin pari pakettia ja niistä tuli ainakin itselle pitkästä aikaa hyvä mieli. Ne punaiset sukat, joita esittelin tekovaiheessa (ja jotka näissäkin kuvissa vähän vilahtavat), lähtivät unisukiksi Siskon jalkoja lämmittämään. Luulin ottaneeni niistä kuvan valmiina, mutta en sitä mistään löydä. Eipä niissä mitään ihmeellistä ollut, punaiset perussukat pehmeästä langasta. Vaan minulle ne olivat henkilökohtaisesti iso saavutus, sillä ensimmäistä kertaa tein sukat alusta loppuun ja vielä päättelinkin ihan itse eikä Äiti osallistunut prosessiin millään lailla!

Toinen paketti lähti Poikaystävän Veljelle synttärilahjaksi. Tällainen: 

Oli kuulemma sopiva, hyvä ja tarpeellinen. Mitä muuta voisi toivoa!

Suloisin paketti meni eräälle Pienelle ristiäislahjaksi. Junasukat tulivat siis valmiiksi.

Lisäksi olen jatkanut Poikaystävän sliparia, tehnyt tilkkupeiton paloja, ryhtynyt vastaamaan Marttojen haasteeseen neuloa Jorvin sairaalan vauvoille myssyjä ja aloittanut Isälle unisukat (mikä tarve minulla on tehdä koko perheelle unisukkia?!). Niistä kuvia myöhemmin. 

Iloitsemme kaikista uusista lukijoista ja kaikista teistä, jotka kuulemma käytte täällä joka päivä kurkkimassa! Ihanaa! 

inari