Pihatöitä!

Niin tässä on vaan käynyt, että pihatyöt ovat vieneet aikani ja voimani. Kuka olisi uskonut?
Ei tietenkään kukaan. En minä itsekään. kaikki alkoi siitä, kun tehokaksikko (kuopus vaimoineen) itä-Suomesta saapui visiitille ja auton tavaratilasta kannettiin kuvassa näkyvät laatikot. Olin jossain puhelussa maininnut, että tarvitsisin laatikot, joihin kylväisin persiljaa ja salaattia. Arvelin selviytyväni laatikoiden hoitamisesta.

Jutussa kävi niin kuin monelle muullekin. Homma paisui ja paisui. Laatikoille kun etsittiin ja suunniteltiin paikkaa. Se oli selvää, että terassin (jonka toinen nuoripari viime kesänä teki) viereen ne tulisivat.
Tuumasta toimeen!

 

 

Hiekkakasa oli omasta takaa ja hyvä naapuri toi suuren kauhallisen multaa. Kiitos vaan oikein kovasti!!
Mies lähti toiseen suuntaan ostamaan hiekan alle kangasta. ja me muut toiseen suuntaan taimia hankkimaan. Aika oli rajallista,  lauantai-illasta sunnuntai-iltaan.
Miniäkulta kävi rappusten vieressä olevien vanhojen kukkapenkkien kimppuun ja uudisti ne kokonaan.
Minä seurasin vierestä ja olin koko ajan tekevinäni jotain. katselin kuinka hän hellin käsin puhdisti kukkienjuuret rikkaruohoista ennenkuin istutti ne uudelleen. Ensi kerralla minäkin osaan!
 Tässä toisen puolen kukkapenkki heti valmistuttuaan.
Jännityksellä odottelen, miten kaikki juurtuvat paikoilleen ja alkavat kasvaa.

ja tässä toinen puoli. Kullerot siirrettiin marjapuskien alta paremmalle paikalle ja näkyviin. Vuosia ne ovat kukkineet lähes näkymättömissä.

Tässä alue apilansiementen kylvöä vaille!

 Nyt on sekin ihme nähty, että myös Mies taisi hiukkasen innostua. Ainakin kankaan lisäksi hänen autostaan tuli kaksi valtavankokoista Tuijaa peittämään hakkuuaukean näkymää.

Seuraavana päivänä hän oli hakenut omenapuuntaimia ja kauan haluamansa Hevoskastanjan.
Tällaista puutarhasuunnittelua täällä maalla! Ystäväni, oikea puutarhuri, kauhistuisi varmaan moista touhua, mutta minusta tämä on kivaa. olemme asuttaneet tätä mökkiä vasta kolme vuotta ja siitä ajasta minä olen ollut kaksi vuotta toisella paikkakunnalla töissä, joten se selittänee osittain kaiken rempallaan olon. 

Oli miten oli,  tästä pihankolkasta tuli ja tulee kiva, kunhan kaikki kasvavat ja juurtuvat. Pihakalusteita ei ehditty vielä hakea esille ja minä en yksin niitä pysty kantamaan.
 Nyt odottelen jännityksellä, mitä pihassa tapahtuu, kun tytär tulee viikoksi koiraa ja kissaa hoitamaan! viime kesänä ilmestyi juuri tuo terassi. Sen paikalla oli lähtiessämme lähes ryteiköltä näyttävä ikivanha kukkapenkki, jonka olivat vallanneet kultapiiskut.

Käsityörintamallakin on valmistunut jotain pientä. Tiskirättejä! On mukava tehdä pieniä, nopeita töitä, jotka eivät pähkäilyjä vaadi.
Virkattu mattokin valmistui, mutta kuva jäi ottamatta ja matto matkasi jo toisellepuolen Suomea.

Näissä tunnelmissa maalla. Kaupungissa toiset.  Onnittelut vielä sinne rakkaalle tyttärelle! Upeaa, että sait sen viran! Muista, että täällä maalla on rentouttavia projekteja, kun työasiat painavat liikaa. Yritä ottaa pieni irtiotto ja tuo kätesi multaan....Se tekee ihmeen hyvää. Aika kuluu kuin siivillä ulkona puuhastellessa. sen jälkeen on kroppa tehneen makuinen ja uni maittaa.

Terkuin Piki