Katopas, Äiti, tätä Junasukkaprojektia! Se sininen silkkivillalanka ei vain taipunut käsissäni kauniiksi sukiksi. Aloitin ja kudoin ja kiristin ja nyhräsin, mutta kun ei. Puikkojen vaihtokohdat tulivat ihan erinäköisiksi kuin muut kohdat, käsiala vaihteli ja kantapäätäkin jouduin suhteellisen monta kertaa uusimaan... Lopullisesti päätin jättää koko projektin, kun olin viimein saanut kantapään kuntoon ja tajusin, että olin unohtanut yhden 2oikein-2nurin välikerroksen (ks. kuva). Ehkä tämä lanka ei vain kerta kaikkiaan halunnut näiksi sukiksi!
Mutta nyt kun olen aikuinen, en luovuttanutkaan kokonaan. Aloitin Dropsin Alpaca -langasta uuden kokeilun. Ja kappas vain, missään vaiheessa ei mitään ongelmaa! On kuin olisi hattaraa kutonut. <3 Lopputulos on näin söpö:
Ehkä tässä oli joku tarkoitus - jospa tämä väri ja materiaali ja koko vaikka sopii sittenkin saajalle paremmin kuin se sininen olisi sopinut!
Väliprojektina (lue: kantapääharjoitteluna!) aloitin Siskolle ihanat unisukat Lana Crossan Inca -langasta, joka on sataprosenttista Baby Alpacaa. Puikkoina 3½, jotka tuntuvat niin helpoilta ja isoilta noiden kaksipuolikkaiden jälkeen, joita Junasukissa käytetään.
On tässä ympärivuorokautisessa puhelimen vahtimisessa siis hyvätkin puolensa! (Sitä paitsi blogin ulkopuolella kerrottakoon, että olen ryhtynyt niin hienoon strategiatyöskentelyyn töiden merkeissä, että PowerPointit vain vilisevät koneella!)
Terveisiä sinne maalle, Äiti! Minullakin on pieni pala puutarhaa tässä pöydällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni Ketjusilmukoille!