Pihatöitä!

Niin tässä on vaan käynyt, että pihatyöt ovat vieneet aikani ja voimani. Kuka olisi uskonut?
Ei tietenkään kukaan. En minä itsekään. kaikki alkoi siitä, kun tehokaksikko (kuopus vaimoineen) itä-Suomesta saapui visiitille ja auton tavaratilasta kannettiin kuvassa näkyvät laatikot. Olin jossain puhelussa maininnut, että tarvitsisin laatikot, joihin kylväisin persiljaa ja salaattia. Arvelin selviytyväni laatikoiden hoitamisesta.

Jutussa kävi niin kuin monelle muullekin. Homma paisui ja paisui. Laatikoille kun etsittiin ja suunniteltiin paikkaa. Se oli selvää, että terassin (jonka toinen nuoripari viime kesänä teki) viereen ne tulisivat.
Tuumasta toimeen!

 

 

Hiekkakasa oli omasta takaa ja hyvä naapuri toi suuren kauhallisen multaa. Kiitos vaan oikein kovasti!!
Mies lähti toiseen suuntaan ostamaan hiekan alle kangasta. ja me muut toiseen suuntaan taimia hankkimaan. Aika oli rajallista,  lauantai-illasta sunnuntai-iltaan.
Miniäkulta kävi rappusten vieressä olevien vanhojen kukkapenkkien kimppuun ja uudisti ne kokonaan.
Minä seurasin vierestä ja olin koko ajan tekevinäni jotain. katselin kuinka hän hellin käsin puhdisti kukkienjuuret rikkaruohoista ennenkuin istutti ne uudelleen. Ensi kerralla minäkin osaan!
 Tässä toisen puolen kukkapenkki heti valmistuttuaan.
Jännityksellä odottelen, miten kaikki juurtuvat paikoilleen ja alkavat kasvaa.

ja tässä toinen puoli. Kullerot siirrettiin marjapuskien alta paremmalle paikalle ja näkyviin. Vuosia ne ovat kukkineet lähes näkymättömissä.

Tässä alue apilansiementen kylvöä vaille!

 Nyt on sekin ihme nähty, että myös Mies taisi hiukkasen innostua. Ainakin kankaan lisäksi hänen autostaan tuli kaksi valtavankokoista Tuijaa peittämään hakkuuaukean näkymää.

Seuraavana päivänä hän oli hakenut omenapuuntaimia ja kauan haluamansa Hevoskastanjan.
Tällaista puutarhasuunnittelua täällä maalla! Ystäväni, oikea puutarhuri, kauhistuisi varmaan moista touhua, mutta minusta tämä on kivaa. olemme asuttaneet tätä mökkiä vasta kolme vuotta ja siitä ajasta minä olen ollut kaksi vuotta toisella paikkakunnalla töissä, joten se selittänee osittain kaiken rempallaan olon. 

Oli miten oli,  tästä pihankolkasta tuli ja tulee kiva, kunhan kaikki kasvavat ja juurtuvat. Pihakalusteita ei ehditty vielä hakea esille ja minä en yksin niitä pysty kantamaan.
 Nyt odottelen jännityksellä, mitä pihassa tapahtuu, kun tytär tulee viikoksi koiraa ja kissaa hoitamaan! viime kesänä ilmestyi juuri tuo terassi. Sen paikalla oli lähtiessämme lähes ryteiköltä näyttävä ikivanha kukkapenkki, jonka olivat vallanneet kultapiiskut.

Käsityörintamallakin on valmistunut jotain pientä. Tiskirättejä! On mukava tehdä pieniä, nopeita töitä, jotka eivät pähkäilyjä vaadi.
Virkattu mattokin valmistui, mutta kuva jäi ottamatta ja matto matkasi jo toisellepuolen Suomea.

Näissä tunnelmissa maalla. Kaupungissa toiset.  Onnittelut vielä sinne rakkaalle tyttärelle! Upeaa, että sait sen viran! Muista, että täällä maalla on rentouttavia projekteja, kun työasiat painavat liikaa. Yritä ottaa pieni irtiotto ja tuo kätesi multaan....Se tekee ihmeen hyvää. Aika kuluu kuin siivillä ulkona puuhastellessa. sen jälkeen on kroppa tehneen makuinen ja uni maittaa.

Terkuin Piki

Sohva ja muuta sisustusta

 Ektorp muutti meille! Siinä se nyt on huputettuna. Jos kurkistaisi suojapeitteen alle, näkyisi valkoista. olen tuosta sohvasta haaveillut jo kauan. Siinä on mittasuhteet sopivat vartalolleni. Voin istua hyvin ja nojata selkänojaan ilman montaa kerrosta tyynyjä! Se tuntuu pehmeältä ja lämpimältä. Ihan kuin istuisi syliin..


Harmi vaan, että tässä huushollissa se on pidettävä huputettuna ainakin jonkin aikaa. Nuo koirat, tarkoitan siis Kerry ja Lemmikki, ovat aika kuratassuja, kun tulevat tuolta pihalta. Siinä ei sohva kauaa valkoisena pysyisi!  Lisäksi on vielä se kissanrontti, joka on tehnyt tässä kodissa eniten pahaa! Sohvanreunoista ei paljoa jäisi jäljelle, kun se pääsisi teroittamaan kynsiään.
Minä iloitsen tuosta uudesta perheenjäsenestä, sillä myös neulekerho mahtuu paremmin puikkoilemaan. Kun sohva on tarpeeksi iso, sen eteen sopi mielestäni ihan hyvin pyöreä pöytä, jonka saa vielä venytettyä isommaksikin tarpeen tullen. (ajattelin taas kerhoa....)

Siinä samalla järjestelin vähän muitakin paikkoja. Keräsin Tildajuttuja kasaan enkä arvannut, kuinka pian niitä tarvittaisiin. Kuvassa ei näy Tilda-kirjani, jotka olivat viikonloppuna inspiraation lähteenä.                                                           

 

               Vietimme siskontytön kanssa ihanaa ompeluviikonloppua! aloitimme perjantaina hankkimalla tarpeita kirppiksiltä ja illalla sitten levitimme pöydän ja nostimme molempiin päihin ompelukoneet ja keskelle Tilda- kirjat.
Onneksi en muistanut innostuksissani ottaa kuvia tuosta tilasta. Saatte kuvitella sen ihan itse. joukossa pyöri näet kissan ja koiran lisäksi vilkas pikkuprinssi, 6 v ja hänen prinsessasisarensa 10 kk, vilkas kuten veljensä! jokainen ompeluinnostuksen vallassa ollut tietää, että mitä vain sallii kanssaihmisille, kunhan ompelu ei keskeydy!
Mies yhden koiran kanssa oli paennut jo merille, joten pyjamiakaan emme malttaneet vaihtaa yltämme vaan aamulla jatkettiin kiireen vilkkaan siitä, mihin yöllä jäätiin! Täällä maalla kun voi ulkoiluttaa koiran vaikka yökkäri päällä!!

Äitienpäivä-aamuna toivotimme toisillemme hyvää äitienpäivää ja päätimme istua kauan ja hartaasti aamupalapöydässä. Leivoimme itsellemme tuoreet sämpylät ja leivokset. Lapsen kanssa kävin kukkasilla. Keräsimme valkovuokkoja hänen äidilleen ja lapsi lauloi hassun laulun (jonka nimeä en nyt muista - help me, siskontyttö!) äidilleen.
Vähän vielä ehdimme ommella ja niinpä mukaan lähti vaikka mitä kylpynhuoneen kaunistukseksi. kaikki kuvat ompeluksista jäi ottamatta siinä hulinassa!
Mukavaa oli äitienpäivän vietto vaikka en surukseni omia lapsiani ja lapsenlastani nähnytkään. Toiste sitten! Terveisiä vaan sinne kaupunkiin täältä maaseudun rauhasta! Hih! hih hii!!

                                                  

Sijoituksia ?

Maaseutu on herännyt henkiin. Kevät on tullut! Tekemisen ilo tarttuu tänne torppaankin. On kiva katsella työmatkalla, kun joka pellolla pörrää jokin kone traktorin perässä. Tuntuu kuin kaikki ihmiset olisivat tulleet ulos tuvistaan ja puuhaavat jotakin ulkosalla.

Meidänkin pihaan tuli yksi ilta puukuorma! Onpa taas, millä talvella lämmittää.
Kevät on ihmeellistä aikaa ja ilahduttaa joka vuosi pienillä asioilla. Yhtäkkiä huomasin keskellä hakattua metsänreunaa pääsiäisliljojen kukkivan. Olin heittänyt edellisenä keväänä kuivat sipulit multineen metsänreunaan ja nyt ne nousivat sieltä kukkimaan! Tai toisaalla pihalla pienet hennot skillat kukkivat sinisenään ja muistuttavat minua antajastaan!

Kukkaset

 Pitkästä aikaa ehdimme vierailullekin. Tapasimme sukulaisia ja kukkasina vein itsevärjäämiäni lankoja itse virkatussa korissa. Oli todella mukava jutella pitkästä aikaa.                                                                

Aarrearkku

Jotain olen saanut valmiiksi ja talletetuksi matkalaukkuun odottamaan tulevaa käyttöä. haluaisin olla kuin oma mummoni, jolla oli aina antaa sukkia meille lapsille kun vierailimme mummolassa.

Toki minun pitää esitellä myös sijoitukseni! toiset sijoittavat osakkeisiin ja arvopapereihin. Minä lankoihin. Arvolankoihin.

Oli jännä ilta tilata noita Wollmeisen lankoja yhdessä neulekerholaisten kanssa. Ja voitte arvata, että vielä jännempää oli kun ne tulivat postissa. Avasimme paketit yhdessä ja jaoimme langat hyvässä sovussa. Kaikki olivat upeita lankoja mutta meille heräsi kuitenkin ajatus, että joskus pidetään vaihtarit ja jokainen saa vielä miettiä ja vaihtaa vyyhtinsä. Mitäänhän noista ei malta tehdä - ainakaan vielä! Ehkä sitten, kun on oikein monta vyyhtiä...

Täällä maalla eletään iloista aikaa näin keväällä. Työtä on paljon, mutta sitä tehdään hyvillä mielin ja siunausta pyytäen.
Joko siellä kaupungissa taimet parvekkeella kasvavat? kyselee Pikiäiti

Cupcakes

Innostuin alkuviikosta vapaapäivän kunniaksi leipomaan! Ja koska se on niin harvinaista, täytyyhän näitä esitellä. Niin että katsopas vain, Äiti, miten nättejä cupcakes'eja! Reseptiä tutkin täältä ihanasta Mansikkamäen blogista.

Ja ihan piti perintökupit panna pöytään tämän suuren hetken kunniaksi.


Leipominen useamminkin olisi kyllä kivaa, mutta on siinä pieni ongelma: kuka ne leivotut tuotteet syö? Minuun ei määräänsä enempää mahdu, vaikka mieli kyllä tekisi. Ja yleensä näissä asioissa luotettava Poikaystävä juuri ja juuri maistoi viimeksi tekemääni pizzaa. Eikä koirallekaan voi antaa, sen maha menee sekaisin. Pakastin ei myöskään ole enää vastaus, se on vastannut kysymykseen jo niin usein.

Mutta muuten minulla menee kyllä ihan kivasti!
inari

Projekteja täälläkin...

Aloitin villatakin! Valitsin mallin huolellisesti. Oikein tilasin netistä, ihan itse!

  Lanka minulla jo olikin. Aikoja sitten ostettu. Villatakiksi suunniteltu. Jokavuotisilla käsityömessuilla harmittaa, kun ei ole mitään itse kudottua päällepantavaa vaikka koko ajan kudon jotain. Jospa tulevana syksynä olisi! Saa nähdä, jaksanko valmiiksi ja tuleeko sopiva. En ole ennen tehnyt ylhäältä alaspäin kutoen. hauskalta tuntuu tehdä ja malli tuntuu mukavalta. Se vähän harmittaa, kun ei ole tarpeeksi sopivia silmukkamerkkejä. Joutuu käyttämään epäsopivia. Viikonlopun tein tuota, mutta sitten tuntui, että on välillä tehtävä jotain, missä ei tarvitse koko ajan laskea ja huolehtia lisäyksistä.
                                                                           

  

 

Siis sukankudin puikoille ja Seiskaveikkaa kuluttamaan. Tuossa on kyllä toisena lankana Austermannin Step lankaa. 

Kävinpä tässä yhtenä illansuuna kaupungissakin. Oikein Suomen Turus! Ja kui ollakka, just tyhjän parkkiruudun kohdalla oli lankakauppa! Eikun sisään. Hypistelemään. Kyselemään. Katselemaan. 

Pakko oli sit myöntää, et antakka munt ny rauhas katsel, ku olen maalt!!! Täsä iäs on mukavaa, kun voi tunnustaa kaikenlaisia asioita eikä tunne itseään yhtään tyhmäksi. Jos on maalta niin on maalta eikä täällä ole kaikenlaisia hienoja lankoja vaikka meillä onkin ihan oikea ja hyvä lankakauppa!

Et varmaan arvaa, kenelle näistä tulee jotain?

Borderi lähettää terveisiä ja kertoo, et me ollaan aloitettu pihan haravointi. Ja mikä parasta, sunnuntaina juotiin kevään ensimmäiset kahvit omalla terassilla. Että Borderikin nautti!

Villapaitaprojekteja

Täällä on käynnissä pari villapaitaprojektia. 

Tämmöinen paksu hupparivillapaita Dropsin Eskimo-langasta kasin puikoilla. Pystyn jo niin näkemään itseni se päällä syksyisessä metsässä! Kiva on näin paksusta langasta kutoa, kun nopeasti tulee valmista. 

Tällainen alpakkalankainen ihanuus on myös puikoilla. Tarkoitus olisi, että sitä voisi pitää vaikka töissä. Tämä on Novitan Alpaca Luxus -langasta, jonka paksuus on sama kuin ohjeessa olevan Dropsin langan paksuus. Puikot on kolme puolikkaat, joten pikkaisen hitaammin etenee kuin tuo ylläoleva... 

Ja joitakin alkutekijöissä olevia ja lankoina koreissa odottelevia (suunnilleen näissä väreissä olevia!) puseroita on myös tulossa, mutta niistä ehkä myöhemmin. En sanoisi, että nämä ovat mahdottomia urakoita. Mutta en minä toisaalta ole päässyt vielä hihoihin. Saattaa siis olla, ettei ihan heti tule valmista.

Lisäksi on tulossa Poikaystävälle ruskea slipari Rowanin ihanasta, ohuesta villalangasta. Omat villapaidat tuntuvat siihen kokoon verrattuina sukan kutimilta! Esittelen myös sen myöhemmin. 

Terveisiä borderille toivottaa inari

Lemmikit

Hän on lemmikeistä ensimmäinen. Syntynyt Karjalassa 17 vuotta sitten ja muuttanut sieltä evakkokuormassa mukanani. Hän seisoo tyyriinä ruokailupaikallaan ja ihmettelee, missä palvelijat ovat, kun ruokaa ei näy. Ruokailupaikkana on pieni pöytä, etteivät muut lemmikit yletä syömään heti kaikkea pöytään katettua. 
Hänen arvonsa, ikäneiti 17 v, työllistää meitä. Ehkä Hän ajattelee meidän olevan jääkaapin avaamista ym palveluja varten olemassa.
Jos joku (ihminen) tässä talossa aikoo hetken levähtää joko istuen tai loikoillen, on takuuvarmaa, ettei siinä saa yksin olla. Ihmisen mahanpäällys on tietenkin tarkoitettu kissan makuusijaksi! tai, jos istun ja kudon, on aivan varmaa, että tuo otus sotkeutuu lankoihini ja pitää naamansa huolestuttavan lähellä puikkoja. Kudo siinä sitten!
Entäs ruokailu?


Minulta vaaditaan raksuja. Jos annan niitä, seuraa melko varmasti oksennus. Jos en anna, seuraa äänekäs naukuna ja paikasta toiseen syöksyily.  Jos ostan lähikaupan ruokaa - se ei kelpaa. Vain paras ja kallein laatu käy.

Päivällä tätä otusta ei juuri näy, ellei kurki kaikkiin koreihin, eritoten lankoja sisältäviin koreihin. Niistä hänet voi löytää. Tai vaatehuoneesta, varsinkin juuri pestyn, hyvältä tuoksuvan pyykin päältä. Tietokoneen näppikset ovat myös mukavia makuupaikkoja. tai ne paikat, missä koirien on tapana loikoilla. Ihan kiusaksi vain. Joku järjestys lemmikeilläkin on!







 
Käydessämme nukkumaan syöksyy hän sänkyyn, tyynylleni kehräämään kunnes nukahdan. Kesken makeiden unien neiti haluaa ruokaa. Jos ei ylimarssi auta, otetaan käyttöön mouruaminen. Kukaan ei usko, kun kerron, miten kauhea ääni noin pienestä otuksesta voi lähteä. On noustava palvelemaan.

Seuraavaksi Hänellä on huussiin asiaa. Se sijaitsee kaukana makuuhuoneestamme, mutta "vessanvetämisen" ääni kuuluu. Hiekkalaatikko on kannellinen, (siis aukko päädyssä) ja sen seinämiä on ihan pakko raapia niin että koko talo kuulee sen!
Tässä vaiheessa yötä joku koiraotuksista myös havahtuu tuohon ääneen. Seuraa kilpajuoksu. Ihminen vastaan koira. Kuka ehtii ensin korjaamaan tuotoksen!?

Kun aamu koittaa, onkin Hän jo niin väsynyt, että on pakko ottaa aamu-unet!
Meillä on uunilämmitys, emmekä juuri tarvitsisi lämpömittaria, kun Miina hoitaa sitä(kin) virkaa. Viereisessä kuvassa huoneessa on ihan lämmin. Sen tietää siitä, että kissa on ihan pitkänä. Jos huoneessa on viileää, käpertyy se pienelle kerälle. Silloin on pantava tulet pesään.

Miinan harrastuksiin kuuluu purjehdus. Siellä se tyyriinä matkustaa, olkoon keli millainen hyvänsä. Jos keikuttaa ja myrskyää, se loikkaa keulapiikin pedille koisimaan kaikessa rauhassa. Hyvällä ilmalla pitää tähystää kannella, onko maata näkyvissä.
Satamaan tullessa on muistettava huolehtia, että kissa on valjaissa, eikä pääse sotkemaan itseään naruihin tai jää jalkoihin, kun rantaudutaan. Kun vene on laiturissa, yrittää neiti pompata välittömästi tutkimaan uutta ympäristöä ja naapuriveneitä.
Saamme heti huomiota satamassa. Koiriahan on monissa veneissä, mutta kissoja harvemmin! Lapset huomaavat kannella kököttävän kissan heti.

Mokomasta riiviöstä riittäisi kertomista vaikka kuinka. Yksikään huushollissa olevista tai vierailevista koirista ei ole saanut niin paljon tuhoa aikaiseksi kuin tuo pieni kolme kiloinen otus. Sohvan nurkat on revitty, samoin villamatot ja karvoja on joka paikassa. Jostain kummasta syystä tuo otus on kuitenkin rakas! Jos se ei syö - huolestumme. Jos se syö hirveästi - huolestumme. Jos sitä ei näy vähään aikaan - on se etsittävä.
Miina on oikea lemmikki. Rakas ja raivostuttava. Otus, joka vaistoaa, jos on paha mieli. Se kiipeää syliin ja lohduttaa. Kuka voisi vastustaa kissan kehräystä?
Piki